Pääkirjoitus 2/2015
Tämä pääkirjoitus perustuu tositapahtumiin!
Jälleen kerran Oscar-gaalassa kisaa useampikin tosipohjainen elokuva. Siellä ovat rinta rinnan perinteiset historialliset elämäkerrat The Imitation Game ja Kaiken teoria, todellisen henkilön sotakokemuksiin perustuva American Sniper sekä Yhdysvaltojen kansalaisoikeustaistelusta kertova Selma. Joissakin piireissä on kerätty listoja kaikesta siitä, mikä kyseisissä elokuvissa ei puhtaasti pidä paikkaansa. Vielä pitemmälle menevät ne, jotka kiistävät niiden arvon taideteoksina virheellisyyksien johdosta.
Alan Turingin tiimin työskentely toisen maailmansodan aikana oli sarja pieniä onnistumisia, jotka kasvoivat resurssien myötä. Ei siis The Imitation Gamessa nähtävä kertaluonteinen läpimurto. Elokuvateatterissa olisi kuitenkin ollut melko tylsää, mikäli vuosien pakertamista olisi esitelty realistisesti keinotekoisia huipennoksia vältellen.
The Imitation Gamen tärkein tehtävä on kertoa, että on ollut ihminen nimeltä Alan Turing, jonka ponnistelut mitä todennäköisimmin vaikuttivat toisen maailmansodan kulkuun ja joka omalta osaltaan käynnisti edelleen vaikuttavaa tietotekniikan vallankumousta. Mikä parasta, Benedict Cumberbatch esittää Turingia kiehtovalla tavalla. Onko hän Turingin näköinen? Käyttäytyikö Turing täsmälleen kuten Cumberbatch esittää? Ei ja ei. Roolisuoritus on silti erinomainen.
Argo ja U-571 vääristelivät historiaa ja muuttivat tarinoittensa sankareita jenkkiyleisöille sopiviksi. Se ei vähennä niiden toimivuutta jännäreinä.
Edes dokumentti ei oikeasti ole absoluuttinen totuus. Se edustaa tekijänsä näkökulmaa kohteeseen, ja voi olla vaikkapa poliittisesti hyvin latautunut, kuten Michael Mooren Yhdysvaltoja epäedullisesti muuhun maailmaan vertaavat yleisösuosikit. Lähempääkin löytyy hyviä esimerkkejä: dokumentoijat ja dokumentin kohteet ovat olleet Suomessakin tukkanuottasilla esimerkiksi Presidentintekijöistä ja Monsterimiehestä. Vaikka syynä voisi olla elokuvan antama ”väärä kuva”, ei kukaan kiistä etteikö sen sisältö olisi totta.
Elokuvan tekijät lataavat siihen omia näkemyksiään. Katsoja peilaa sitä oman maailmankuvansa ja persoonansa kautta. ”Totuus” siis kulkee useammankin suodattimen läpi – ja voi olla erilainen eri ihmisille. On hyvä, että varsinkin räikeimpiin epätarkkuuksiin puututaan, mutta elokuvan hyvyys tai huonous -akselilla historiallinen tarkkuus ei välttämättä ole paras mahdollinen mittari.
Jouni Vikman
Päätoimittaja
PS. Jo viime vuoden puolella alkanut Oscar-intoilumme huipentuu helmikuun 22. ja 23. päivän välisenä yönä Suomen aikaa. Episodi valvoo gaalaa reaaliaikaisena. Liity seuraan Facebookissa ja Twitterissä.