Kostajat ovat lopultakin onnistuneet saamaan käsiinsä halutun Lokin valtikan Hydra-pomo von Struckerilta (Thomas Kretschmann). Valtikan uumenista Tony Stark/Iron Man (Robert Downey Jr.) ja Bruce Banner/Hulk (Mark Ruffalo) löytävät erikoislaatuista vierasta dataa. Sankarikaksikon yllätykseksi data paljastuu keinoälyksi, jonka avulla he pyrkivät vihdoinkin luomaan kehittämänsä Ultron-suojelijaälyn, jotta maapallolle saataisiin pysyvä rauha. Tie helvettiin on kuitenkin kivetty hyvillä aikomuksilla.
Koko homma lävähtää heti alussa reisille, sillä Ultron (äänenään James Spader) paljastuu pahantahtoiseksi elämänmuodoksi, joka uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Lapsenomaisen androidin itkupotkuraivareita lähtevät taltuttamaan tutut sankarit Iron Manin ja Hulkin rinnalta: Black Widow (Scarlett Johansson), Thor (Chris Hemsworth), Kapteeni Amerikka (Chris Evans) sekä Haukansilmä (Jeremy Renner).
Jopa Kostajien väliset suhteet pääsevät rakoilemaan, kun uusina hahmoina nähty sisaruspari Purppuranoita (Elizabeth Olsen) ja Elohopea (Aaron Taylor-Johnson) onnistuvat heittämään kapuloita sankareidemme futuristisiin teknorattaisiin.
Elokuvan loppukliimaksiin ratsastaa lakkautetun S.H.I.E.L.D:in huippuarsenaali War Machine (Don Cheadle) ja Nick Fury (Samuel L. Jackson) etujoukkoinaan. Ultronin vastavoima, vastaluotu keinoäly Vision (Paul Bettany) pamauttaa oman nyrkkinsä Marvel-universumin kudokseen, onnistuen tuomaan melkoista tuhoa mukanaan. Kuolonuhriltakaan ei tässä loppumatsissa voida välttyä.
Meininki on hengästyttävän vauhdikasta ja suurimittaista, turpa lätisee antaumuksella ja robottipelti tummenee. Välillä Kostajat ovat ottavana osapuolena, mutta enimmäkseen vihulaisten naamat osuvat katukivetykseen.
Avengers: Age of Ultron on puhtaasti faneille suunnattu elokuva. Leffa näyttää paljon, mutta se on ikävä kyllä myös koko hulluttelun suurin ongelma, sillä Age of Ultron ei lopulta kerro kovinkaan erikoista tarinaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Joss Whedon onnistuu kyllä tykittämään katsojien verkkokalvoille mahtavia taistelukohtauksia, hän kertoo myös hauskoja vitsejä, ja onnistuu viihdyttämään faneja tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kun kaikkea on yksinkertaisesti aivan liikaa, silloin leffa kompuroi omaan suuruudenhulluuteensa. Jos haluaisi olla oikein ilkeä, niin Avengers: Age of Ultronia voisi verrata myöhempiin Transformers-elokuviin. Nekin ovat näyttäviä ja upean näköisiä, mutta kuitenkin tylsämielisen tyhjiä teoksia.
Hirveän analyyttisesti ei Age of Ultronin meininkiä kannata ruveta pohtimaan, sillä elokuvassa on Kapteeni Amerikan kilven mentäviä aukkoja, jotka luultavasti pilaavat kokemuksen liian tarkkasilmäisiltä katsojilta. Kun aivot heittää narikkaan, ja muistelee niitä vanhoja Marvelin kulta-aikojen sarjiksia, viihtyy leffan parissa oikein mukavasti sen reippaan parituntisen. Myös Stan Leen cameo-rooli on ehkäpä papparaisen hauskin tähänastisista.
Age of Ultron ansaitsisi 3,5 tähteä, mutta koska puolikkaita ei jaella, eikä leffalle neljättä tähteä voi antaa, niin se saa vain kolme viidestä sekä hyväksyvän fanimurahdukseen. On kuitenkin esitettävä nöyrä anteeksipyyntö matematiikan jumalille, ettehän ole hirvittävän kostonhimoisia?