On kesä 1944. Hitlerin joukot ovat joutuneet perääntymään kaikilla rintamilla. Liittoutuneiden joukot ovat nousseet maihin Luoteis-Ranskan Normandiassa kesäkuun 6. päivänä, ja kohta joukot lähestyvät Pariisia. Hitler on antanut tiukan määräyksen hävittää Pariisi maan tasalle, jottei kukaan pääsisi enää koskaan nauttimaan satumaisen kaupungin lumosta.
Pariisin komendanttina toimii vanhan preussilaisen koulukunnan kenraali Dietrich von Cholitz (Niels Arestrup), joka on tottunut noudattamaan saamiaan käskyjä pilkulleen turhia kyselemättä. Von Cholitz on laatinut tarkat suunnitelmat yhdessä räjähdespesialistiensa kanssa suunnitelmat mihin kohtiin ja kuinka paljon paukkuja pitää asettaa, jotta esimerkiksi Pont Neuf, Louvre tai Riemukaari saadaan matalaksi.
Von Cholitz pitää majaansa hotelli Meuricessa, Rue de la Rivolilla, lähellä Louvrea ja Place de la Concordea. Komendantti ei tiedä, että hänen sviittiinsä johtaa salakäytävä, jota Ranskan kuningas Napoleon III käytti käydessään salaa rakastajattarensa luona yöllisillä visiiteillään. Sen sijaan Ruotsin konsuli Raoul Nordling (André Dussolier) on tästä hyvin tietoinen tullessaan yllättäen von Cholitzia tapaamaan yöllä 24. elokuuta juuri ennen kuin käsky Pariisin tuhoamisesta ollaan antamassa.
Kenraali antaa ruotsalaisen konsulin jäädä puheilleen. Nordling yrittää kaikkensa vakuuttaakseen von Cholitz saamansa käskyn järjettömyydestä, ja että tämä käyttäisi omaa harkintaansa jättäen tämän maailman kauneimman kaupungin ennalleen. Miesten välille kehkeytyy monipolvinen verbaalimittelöinti, jonka lopputuloksen historiaa tuntemattomampikin katsoja voi arvata. Tunnemme siis historiallisen lopputuloksen, mutta emme sitä, kuinka Pariisin tuholta viimein vältyttiin.
On totta, että kyseiset herrat kävivät mainitun verbaalipainimaaottelun. Mutta todellisuudessa se ei tapahtunut vain tuon yhden yön aikana, vaan oli sarja keskusteluja. Ruotsalainen mutta suurimman osan elämästään Pariisissa isänsä liiketoimintojen myötä elänyt Nordling pelasti rakkaan kotikaupunkinsa, mutta helpotti muutenkin ranskalaisia sodan kurimuksen keskuudessa. Näin hän tuli ansainneeksi korkean ranskalaisen kunniamerkin Croix de guerre’n ja hänen mukaansa on nimetty aukio Neuillyn kaupungissa.
Tarina perustuu näytelmätekstiin, joten tässä suhteessa taiteellisia vapauksia on otettu. Saksalaisen veteraaniohjaaja Volker Schlöndroff (s. 1939) pitäytyy elokuvassaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pääasiassa sisätiloissa ja vieläpä Meuricen sviitissä. Näin ollen tekstin on oltava väkevää ja näyttelijäsuoritusten erityisen vahvoja, jotta elokuva kantaisi ja säilyisi kiinnostavana alusta viimeiseen kuvaan saakka. Monilta osin näin onkin. Tanskalaisen äitinsä myötä skandinaavista nimeä kantava ranskalaisnäyttelijä Niels Arestrup on saksalaisena kenraalina mitä oivallisin. Hän on näyttänyt taitonsa suurelle yleisölle erityisesti mestarillisella roolityöllään korsikalaisena mafiapomona Jacques Audiardin ohjaamassa elokuvassa Profeetta (2009) voittaen suorituksestaan sivuosa-César-palkinnon.
Sen sijaan diplomaatti Nordlingia esittävä André Dussorier on osassaan puiseva, eikä aristokraattisella jäykkyydellään voita katsojan sympatioita puolelleen Arestrupin tapaan. Muutenkin elokuvalliset näytelmäsovitukset ovat riskaabeleja. Ne saattavat jäädä ulkokohtaisiksi toimien paremmin näyttämöllä. Diplomatia on enemmänkin aiheensa puolesta kiinnostava historiallinen trivia kuin mieleenpainuva elokuvateos.