Kuudes kerta

GENRE ENSI-ILTA 06.01.2017 TÄHDET

Annikalla on pieni ja aloitteleva, katastrofin partaalla pyristelevä etsivätoimisto. Harvat toimeksiannot koskevat lähinnä todisteiden hankkimista pettävistä puolisoista. Keikat eivät ole läheskään aina mieluisia, mutta kieltäytyäkään ei ole varaa. Eräänä päivänä hän kirjaimellisesti törmää kiinteistövälittäjä Rickyyn ja tapaaminen johtaa sujuvasti seksipuuhiin.

Seksitapaamiset, niihin liittyvä sanailu ja erityisesti Annikan nolo sukulaissedän piikkiin suorittama vakoilutyö erehdyttävät kuvittelemaan, että Kuudes kerta olisi suorasukaisuudessaankin romanttinen komedia. Se ei kuitenkaan naurata, sillä oikeasti kyseessä onkin sairaskertomus.

Annika harrastaa irtoseksiä, koska kokemuksiensa satuttamana pelkää tuntea mitään ketään kohtaan. Hänellä on tunteiden heräämisen estämiseksi kuuden kerran sääntö, mutta säätö Rickyn kanssa tuntuu niin toimivalta, että hän on valmis rikkomaan sitä. Ricky puolestaan on sairaalloisuuteen asti seksiaddikti, joka ei malta olla ainakin kokeilematta kepillä jäätä oltiin sitten töissä tai vapaalla.

Kuudes kerta alkaa lupaavasti, mutta pian katsoja on sekaisin valtavan hahmomäärän kanssa. Ihmisiä tulee ja menee, mutta heidän suhteensa päähenkilöihin pysyy pitkään epämääräisenä jos selviää lainkaan. Heillä on omat elämänkiemuransa, jotka välttämättä eivät liity pääjuoneen, ja usein ne haihtuvatkin ilmaan palaamatta koskaan kuvaan.

Sivujuonteiden epämääräisyyden vielä sulattaisi, mutta sama ongelma vaivaa pääkaksikon suhdetta. Ricky sentään kehittyy koko ajan epämiellyttävämmäksi ihmiseksi, mikä ei ole kovin mukavaa katsojan kannalta, mutta hänenkin luonteensa muuttuu kohtausten vaatimusten mukaan. Annika se vasta tuuliviiri onkin. Särkynytsydämisestä tunnekimpusta hän muuttuu Rickyn yhteisen lomamatkankin aikana iskemille hoidoille hymähteleväksi pragmaatikoksi ja sitten nalkuttavaksi vaimoehdokkaaksi.

Maarit Lallin mainio Kohta 18 harhaili myöskin usean päähenkilön välillä, mutta siinä oli fokusta ja lämpöä. Kuudes kerta on kokoelma hyvältä näyttäviä, sattumanvaraisen oloisesti peräkkäin sijoittuvia kohtauksia, joissa hyvät näyttelijät tekevät mitä tekevät parhaiten. Mitään järkevää ja lopulta edes kiinnostavaa kokonaisuutta niistä ei muodostu.