The Visitor onnistuu nykyisessä pikaruokaleffatuotannossa harvinaisessa tempussa: se pysäyttää ajattelemaan, ja ajattelemaan erityisesti 9/11:n jälkeisiä mullistuksia, vaikka ei olisi aiemmin Jenkkilän epäkohdista jaksanut piitatakaan.
Thomas McCarthyn ohjaama ja käsikirjoittama The Visitor käsittelee niin ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita, että se ansaitsisi tähtensä jo melkein siitä hyvästä. Onneksi se on kuitenkin myös taidokkaasti tehty, rauhassa etenevä draamaelokuva, jonka kuvaus eri kulttuurien yhteentörmäyksestä, höystettynä onnistuneilla näyttelysuorituksilla, tuo katsojalle vahvan tunteen oikeista ihmisistä oikeissa tilanteissa. Niin kuin asia onkin: elokuva perustuu tositapahtumiin, henkilöiden nimet vain on muutettu.
Leskeksi jäänyt yliopistoprofessori Walter Vale (Richard Jenkins, Mullan alla) elää rutiininomaista, yksinäistä elämää, valmistellen tulevaa kehittyviä maita käsittelevää kirjaansa, sekä opettaen yhtä yliopistokurssia. Kaiken yllä on jonkinlainen raskauden ja pysähtyneisyyden tunne, kaipuu todellisempaan elämään. Kun Walter matkustaa New Yorkiin kokouksen velvoittamana, hän löytää kakkosasunnostaan tuntemattoman nuoren pariskunnan. Tarek (Haaz Sleiman) ja Zainab (Danai Gurira) ovat laittomia maahanmuuttajia, jotka ovat päätyneet Walterin asuntoon huijarivuokranantajan kautta.
Tilanteen selvittyä Walter pyytää pariskuntaa jäämään asuntoonsa siksi kunnes he löytävät uuden majapaikan. Alkukankeuden jälkeen Walter ja Tarek löytävät yhteisen sävelen musiikin kautta, sillä syyrialaisen rumpumuusikon rytmit tarttuvat myös hiljalleen avautuvaan yliopistoprofessoriin.
Juuri kun Walterin elämässä alkaa taas olla jonkinasteista mielekkyyttä, tapahtuu se, mitä ennakoiva katsoja osaa pelätäkin. Mitätön tapahtuma tekee valtakoneiston silmissä väärää syntyperää edustavasta Tarekista viranomaisten silmätikun, ja maastakarkoitus on selvä uhkakuva. Omaksi yllätyksekseenkin Walter huomaa sisuuntuvaansa taisteluun maahanmuuttajapariskunnan tulevaisuuden puolesta.
Vaikka The Visitor ei suoraan käsittelekään 9/11:n jälkeistä ”sotaa terrorismia vastaan” kaikkine jokaisen ihmisen oikeuksia kaventavine ja paranoiaan yllyttävine pseudoperusteluineen, ovat yhtymäkohdat hyvin selkeät. Samojen, hyvin perustavanlaatuisten ihmisoikeuskysymysten äärellä ollaan. Lopullinen kysymys osoitetaan katsojalle: kuinka paljon sinä olet valmis taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta?
The Visitor on vahva taidonnäyte McCarthylta ja saa odottamaan hyvää miehen seuraavalta elokuvalta. Myös näyttelijät ansaitsevat kiitokset, ja toivon heille lisää hyviä rooleja. Erityisesti Richard Jenkins ansaitsee suuremman näkyvyyden kuin mitä herralle on tähän päivään mennessä suotu. Elokuva on suositeltavaa katsottavaa kaikille maailmanmenosta – ja ihmisistä – kiinnostuneille katsojille.