Hollywoodin ”Pimeyden prinssiksi” 1970-luvulla nimetty William Friedkin, 77, on amerikkalaisen elokuvan legenda ja yksi suurista mestareista. Toisin kuin monet ikäisensä ohjaajat Friedkin on kyennyt tekemään järisyttävän comebackin kerta toisensa jälkeen eikä osoita vieläkään uupumisen merkkejä. Päinvastoin, ohjaajan viimeisin elokuva, 28. syyskuuta Suomen valkokankaille saapuva Killer Joe, todistaa Friedkinin olevan yhä rautaisessa iskussa. Killer Joe kuuluisi myös alla olevaan Top 10:een, mutta koska siitä tulee erillinen arvio lähempänä ensi-iltaa, jää se poikkeuksellisesti ulkopuolelle.
Teksti: Tuomas Riskala
10. Saalistaja
Ohjaajansa aliarvostetuimpiin teoksiin kuuluva Saalistaja on suoraviivaisen tehokas, brutaali ja rasvaprosentiltaan alhainen jahtaustrilleri, joka joutui valmistuessaan rajujen uusintaleikkausten uhriksi. Tommy Lee Jones esittää legendaarista syvien metsien jäljittäjää, joka joutuu FBI:n pyynnöstä jahtamaan entistä oppilastaan, armeijan erikoisjoukkoihin kuulunutta Benicio Del Toroa. Kosovon verilöylyissä vinksahtanut sotilas asuu tiheässä aarniometsässä ja saalistaa sinne eksyneitä kauriinmetsästäjiä. Mutta onko kaikki kuitenkaan miltä näyttää?
9. Syntymäpäiväjuhla
Friedkinin varhainen brittiohjaus Syntymäpäiväjuhla osoitti välittömästi tekijänsä lahjakkuuden vaikka ei lippuluukuilla menestynytkään. Harold Pinterin omasta näytelmästään käsikirjoittama filmatisointi on loistavien brittinäyttelijöiden juhlaa. Samalla se on mustan psykokomedian klassikko, jonka kiusaamista ja henkistä uhkaa sivuavat teemat tuntuvat edelleen ällistyttävän tehokkailta – etenkin aihetta selvästi rakastavan Friedkinin käsittelyssä.
8. Paholaisen lapsenvahti
Friedkinin paluu kauhugenreen otettiin 1990-luvulla vastaan riemuiten, vaikka kaikki eivät elokuvasta lopulta pitäneetkään. Hengeltään naiivi ja satumainen Paholaisen lapsenvahti on kuitenkin kuviensa puolesta puhdasta Friedkiniä ja vain aikuisille sopivaa katsottavaa. Komea, verinen ja vastustamattoman mielikuvituksellinen elokuva leikittelee Grimmin veljesten ja muiden julmien satumestareiden tematiikalla.
7. Murhaaja
Yksinkertaisen iskevän suomenkielisen nimen saanut Rampage vei 1980-luvun päätökseen Friedkinin osalta. Kliininen ja älykäs todellisuuden kauhukertomus pohdiskelee kuvottavan sairaita tekoja tehneen rituaalimurhaajan tuomitsemista. Julmilla kuvilla aluksi sokeeraava ja tehokkaaksi oikeussalidraamaksi sen jälkeen muuttuva filmi ottaa kantaa kuolemantuomioon sekä mielenterveydellisten seikkojen huomioimiseen tuomitsemisprosessissa.
6. Yön kuningas
Friedkinin skandaalinkäryisimmässä elokuvassa Al Pacinon piilokyttä jahtaa New Yorkin homoseksuaaleja julmasti metsästävää sarjamurhaajaa. Elokuvaa syytettiin aikanaan homovihasta ja seksuaalisten vähemmistöjen mielenosoitukset seurasivat sen esityksiä. Paheksunnan herättäjänä oli osin tekijänsä tinkimättömyys, joka vei Friedkinin kuvausryhmineen oikeisiin kovan luokan gay-kapakoihin, joissa kameralle tallentunut meno lipsahtaa kovan pornon puolelle. Tämä nähtiin stereotypisoivana, minkä ohella vastustusta lisäsi ajatus, että homoseksuaalien käyttäminen murhaajina elokuvissa ei ole poliittisesti korrektia.