Parhaat vammaisuutta käsittelevät elokuvat edistävät erilaisuuden hyväksymistä mutta eivät demonisoi, sääli tai sulje ulkopuolelle. Elokuvissa Gilbert Grape (1993) ja Minun elämäni (1989) vammainen henkilö esitetään luontevasti mutta kaunistelematta osana yhteisöä, yhtenä muista.
Olennaisen tärkeää vammaisuutta sivuavan elokuvan onnistumiselle on roolitus. Ammattinäyttelijät Leonardo DiCaprio ja Daniel Day-Lewis olivat haastavissa osissaan taitavia ja vakuuttavia. Päinvastaisiakin yrityksiä on nähty. Kevin Baconin suoritus elokuvassa Tunneli Kiinaan (1998) on yksi vaivaannuttavimmista.
Harvoin vammaisrooleja tulkitsevat itse kehitysvammaiset, kuten ilahduttavassa kotimaisessa nuortenelokuvassa Vähän kunnioitusta. Kehitysvammaiset näyttelijät viehättävä Outi Kero etunenässään tekevät työnsä harvinaisella ilolla ja rentoudella. Heidän kouluttajanaan toimi näyttelijä Inkeri Kivimäki.
Kehitysvammainen Siiri (Kero) ottaa ensimmäisiä askeliaan kohti itsenäistä elämää ja muuttaa isänsä hoteista valvottuun asuntolaan. Siiri jakaa huoneensa terveeltä näyttävän mutta lapsena onnettomuudessa vammautuneenSuskin (Elena Leeve) kanssa. Tytöt ystävystyvät, ja Suski avaa Siirille kaupunkielämän houkutuksia. Ystävykset bilettävät ja shoppailevat kuten muutkin ikäisensä.
Suski on rohkea ja avoin siinä missä Siiri yhä kokematon ja arka, ja Siiri seuraa ystäväänsä kaikkialle minne tämä keksii heitä viedä. Erään huonosti päättyneen illanvieton jälkeen Siiri kuitenkin ymmärtää, että Suskin avoimuuden kääntöpuolena on kyvyttömyys pitää kiinni omista rajoistaan. Siirin järkytykseksi varomaton ystävä on saattanut myös hänet vaaraan.
Siirin on opeteltava pärjäämään ilman Suskin innostavaa seuraa. Sinnikäs tyttö ei kuitenkaan vastoinkäymisistä lannistu. Hän aloittaa työt roskakuskina ja ehtii myös rakastua: Lapista muuttaneen lempeän Santerin (Asko Vaarala) kanssa on turvallista olla. Muiden hyväksyntään luottaen pari alkaa suunnitella elämää yhdessä.
Kiitettävän raikkaasti ja todenmakuisesti vammaisten arkielämästä kertova Vähän kunnioitusta syntyi pitkällisen työstämisprosessin tuloksena. Yhdessä kehitysvammaisten kanssa ideoitu tarina hioutui valmiiksi käsikirjoitukseksi Leena Virtasen käsissä. Ohjaajaksi valikoitui Pekka Karjalainen, pitkän linjan äänisuunnittelija, jonka tunnetuin ohjaustyö tähän mennessä on komedia Kummelin jackpot (2006).
Parasta Karjalaisen elokuvassa ovat vammaisnäyttelijät, jotka tuovat tilanteisiin luontevaa liikettä ja pakotonta huumoria. Sen sijaan ammattinäyttelijöiden tulkinnat on ohjattu osin hakoteille. Lahjakas Elena Leeve on kuin yliviritetty rooliinsa. Svante Martinin tulkitsema Henri on puolestaan kirjoitettu tavattoman kömpelösti.
Vammaisen tehtäväksi elokuvissa on valitettavan usein koitunut korostaa terveen päähenkilön tai katsojannormaaliutta. Vähän kunnioitusta -elokuvassa tuhoisimmin käyttäytyvät ne, joiden tehtävänä olisi huolehtia vammaisten hyvinvoinnista. Elokuvaavoi kiittää siitä, että se kääntää herättelevästi peilin meidän ”normaaleiksi” itsemme mieltävien eteen.
Niina Holm
Tähdet: ★★★
Tärkeän ja todenmakuisen kotimaisen nuortenelokuvan rooleissa loistavat kehitysvammaiset näyttelijät.
Vähän kunnioitusta. Suomi 2010. Ohjaus Pekka Karjalainen. Käsikirjoitus Leena Virtanen. Pääosissa Outi Kero, Elena Leeve, Asko Vaarala, Kari-Pekka Toivonen, Svante Martin. Genre Draama. Ensi-ilta 11. kesäkuuta.
