Ilmoitus: Voi Luoja! Jumala ja ihminen vääntävät kättä terapiassa

Ihmiset voivat olla pikkumaisia, itsekkäitä, jopa julmia. Me myös siirrämme piirteemme eteenpäin – ja kuinka omat luonteenpiirteet voivatkin jälkipolvissa ärsyttää! Mutta kun Raamatussakin sanotaan: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen”, mitä se kertoo luojastamme? Tähän kysymykseen vastaa Espoon Kaupunginteatterin uutuus Voi Luoja!

10.2.2020 14:32

ILMOITUS Ella, psykologina toimiva autistisen pojan yksinhuoltajaäiti suostuu ottamaan vastaan ahdistuneen yllätysasiakkaan, vaikka nopeasti tämä alkaakin vaikuttaa ennemmin psykiatriselta tapaukselta. Mutta jos Jumalaa ei ole olemassa, ketä Ella on vuosikymmenet kironnut?

Voi Luoja! -näytelmän suomalaiset sovittajat ovat monille taatusti tuttuja niin teatterin kuin elokuvan saralta. Ohjaaja Taru Mäkelä on aikaisemmin siirtänyt menestysnäytelmiä kuten Varasto myös menestyselokuviksi. Pääosia, Ellaa ja isoa Jiitä, esittävät monista näytelmistä, elokuvista ja tv-sarjoista tutut Sanna-Kaisa Palo ja Martti Suosalo. Ehkä haastavin osa on kuitenkin Ari Kauppilalla, jonka hahmo on koko ajan näkyvissä – sanomatta sanaakaan. On äärimmäisen vaikeaa tuoda näytelmään lisäarvoa varastamatta samalla huomiota!

Koska Voi Luoja! tulee hyvin erilaisesta kulttuurista ja sen aihe saattaa tuntua vaativalta, kiteytimme sen kolmeen kysymykseen.

Onko tämä minun Jumalani? Näytelmän kirjoittaja on isrealilainen Anat Gov (1953–2012), ja kuten hyvin tiedetään, juutalaiseen uskontoon ei meidän Raamattumme Uusi testamentti sisälly. Voi Luoja! istuu kuitenkin hyvin suomalaiseen ev.lut.-lintukotoon. Uusi testamentti on ehkä sovinnollisempi, mutta näytelmän Jumalan näkökulmasta se kertoo hänen ja ihmisen väliin tulleista huomion varastajista.

Vaikka raamatunlauseita kuullaan – varsinkin sellaisia, joita Jumala vähemmän vaatimattomasti kuvailee ”klassikoiksi” – ei kyseessä ole niinkään uskonnollinen julistus. Ennemmin Vanha testamentti toimii kuin salapoliisiromaani. Miksi Jumala on niin ahdistunut, ja miksi häntä rakastaville tuppaa käymään huonosti?

Onko tämä edes ajankohtaista? Anat Gov kirjoitti Voi Luoja! -näytelmän jo vuonna 2008, ja siitä on tullut vuosien vieriessä entistäkin ajankohtaisempi. #MeToo on tuonut tarinaan aivan uusia tasoja ja tapoja katsoa sitä. Joskus kritisoitu roolitus valkoisesta miehestä Luojan roolissa on nyt myös ironinen, kun Vanhan testamentin Jumalan vihaa voi tulkita myös valkoisen miehen raivona monimuotoisemman maailman vaatimusten edessä. Näkökulma Jumalaan persoonana saa MeToo-liikkeen myötä uutta, jopa pelottavaa kaikupohjaa.

Saako tälle nauraa? Voi Luoja! -näytelmässä olisi aineksia niin puskafarssiin kuin paatokselliseen julistamiseen. Mäkelän ohjaus tasapainottelee mainiosti niiden rajalla. Vaikka hahmot liukuvat koko ajan ammatillisen – jos niin voi Jumalasta sanoa – roolinsa ja inhimillisten reaktioittensa välillä, kumpikaan mainioista näyttelijöistä ei koskaan vedä niitä ääripäähän. Huumoria voi löytää absurdin lähtökohdan lisäksi nokkelasta dialogista. Usein huomaakin yhtä aikaa hihittävänsä ja pohtivansa, onko nähty ja kuultu komediaa vai tottakin todempaa. Eikä ole tavatonta, vaikka näytelmä saisi paikoin herkistymäänkin.

Espoon Kaupunginteatteri muuten tarjoaa esityksiin tekstityksen mobiilisovelluksella. Jumalan sanan seuraaminen onnistuu siis huonokuuloisillakin – ja jos haluaa viedä teatteriin vaikkapa ulkomaalaisen vieraan, on tekstitys mahdollista saada myös englanniksi.

Voi Luoja! Espoon Kaupunginteatterissa 8. helmikuuta alkaen. Pidä kiirettä, sillä kevään esityksistä moni on jo täynnä. Esitykset jatkuvat syksyllä Tampereen Työväen Teatterissa sekä Espoon Kaupunginteatterissa 18.11.–17.12.2020.

Lisää luettavaa