ILMOITUS Vaikka suomalainen Takaisin pintaan -elokuva kertoo vuonna 2014 tapahtuneesta murhenäytelmästä, se taustat ulottuvat niinkin kauas taaksepäin kuin vuoteen 2010. Ohjaaja Juan Reina kertoo, että tuolloin alettiin suunnitella elokuvaa tai sarjaa luolasukelluksesta.
Päähenkilöiksi valikoitui joukko suomalaisia sukeltajia, joilla oli tarkoitus tehdä maailmanennätyssukellus Espanjassa. Reinan mukaan siitä olisi ennakkosuunntelmien mukaan tullut kuvattavan tarinan punainen lanka. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat rajusti, kun porukka lähti sukellusretkelle Norjan Plurdaleniin.
– Tavallaan onnettomuussukellus oli heille treenisukellus Espanjaa varten, mutta samalla he halusivat kuvata läpimenon kahden luolan välillä, koska sitä ei ollut ennen kuvattu. Onnettomuus muutti koko kuvion, Reina kertoo.
Toistamiseen kaikki suunnitelmat muuttuivat, kun onnettomuudesta selvinneet sukeltajat ja ryhmä muita suomalaisia päättivät lähteä hakemaan syvyyksiin jääneitä ystäviään virallisten yritysten epäonnistuttua ja norjalaisviranomaisten julistettua luolaston sukelluskieltoon. Vielä silloinkaan ei ollut mitään ajatusta siitä, tuleeko elokuvaa koskaan tehtyä.
– Kaikki tapahtui niin nopeasti, emmekä täysin ymmärtäneet miten iso operaatio oli, kun emme itse olleet alunperin mukana Norjassa. Ratkaisu tuli aika ex tempore, kun lähdettiin mukaan, ajateltiin lähinnä, että olisi hyvä kuvata prosessi päätyisi se sitten kohtauksena elokuvaan tai mihinkään. Jälkeenpäin, kun pystyi vähän jäsentämään ajatusta siitä, mitä operaatiossa oli tapahtunut, ymmärsimme miten uniikista tapauksesta oli kyse maailmankin mittapuun mukaan. Pikkuhiljaa heräsi ajatus, että ehkä tämä onkin sen elokuvan punainen lanka, Reina muistelee.
Takaisin pintaan -elokuvassa viehättää sen pohjoismainen hillitty toteutus, kun vertaa sitä tunteilla ja dramaattisilla käänteillä herkutteleviin amerikkalaisiin dokumentteihin. Reina kertoo, että elokuvan sävyä pohdittiin ennakkoon. Tunneskaalaan vaikutti myös se, että tuotantoryhmä ja sukeltajat olivat tunteneet jo ennen operaatiota. Aikaisemman yhteiset kuvaukset olivat myös jo antaneet osviittaa.
– Lajikin on sellainen, että siinä pitää pitää pakka kasassa, jotta sukeltaminen onnistuu. Se heijastuu heidän persoonaansa. Itsekin olen aina ollut kiinnostunut tunneskaalasta, joka on ihmisen sisällä, en ulospäin räiskyvästä. Hollywood-jenkkityylinen ei vaan toimi. Senkin takia me paljon yritettiin päästä mahdollisimman lähelle, jotta katsojallekin välittyy silmistä paistavat syvät tunteet, se on niin paljon tehokkaampaa.
Ohjaajan mukaan tarina ja aihepiiri kiinnostavat ja koskettavat sukellusta lajina tuntemattomiakin ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta, joten ei olisi muutenkaan ollut syytä sensaationhakuisuuteen. Ennemmin oli vaikeuksia sen suhteen mitä jättää pois kuin mitä ottaa mukaan. Reina listaa ajallisen rajoitteen asettamia haasteita.
– Sinänsä operaatio antoi selkeän punaisen langan, mutta laji on todella tekninen eikä suurelle yleisölle tuttu. Lisäksi ryhmää oli paljon, heistä oli pakko valita keskiöön neljä päähenkilöä ja antaa jokaiselle aikaa, jotta katsoja samastuu, poissulkematta ryhmän panosta operaatiossa. Kaikkien saaminen yhteen pakettiin oli suuren suuri haaste. Isolla kädellä joutui jättämään pois, mitä olisi mielellään sinne laittanut.
Ideoita ja materiaalia on muutenkin vuosien mittaan kertynyt. Tuottaja Juho Harjula kertoo, että vuosia sitten oli suunnitelmissa tehdä yksi dokumenttielokuva ja siihen liittyvä tv-sarja.
– Olisi voinut avata tekniikkaa sukelluksen taustalla, kertoa siihen liittyvästä arkeologiasta, tutkimusmatkapuolesta. Meillä oli satoja tunteja materiaalia, Harjula paljastaa.
Osaa materiaalista voitiin kuitenkin hyödyntää elokuvaan liittyvällä nettisivuilla.
– Jokaisesta on henkilökuva, joka avaa sitä mistä he tulevat ja miksi sukeltaminen on heille tärkeää. Lisäksi ekstramateriaaleissa avataan asioita, joita elokuvassa ei voitu näyttää. Esimerkiksi kuivaluolaan sisäänmenosta on tehty video, jolla näytetään millainen kulku luolan suun kalliosortumasta on veden pinnan äärelle. Lisämateriaalien on tarkoitus on avata asiaa niin niille jotka ovat jo nähneet elokuva kuin niille jotka eivät vielä ole sitä katsoneet. Verkkosivuilla saa kuvaa operaatiosta, elokuvateatterissa tunneskaalan, ne tukevat toisiaan, Harjula jatkaa.
Elokuva nähtiin jo DocPoint-festivaaleilla, varsinainen ensi-ilta on 19. helmikuuta. Kansainvälisesti on menossa muutamia festivaalihakuja. Tuotantoyhtiöön tulleiden runsaiden kyselyiden perusteella on mietitty myös vod-levitystä
– Tuntuu olevan valtava kiinnostus. Sukellusyhteisö ja niihin liittyvät sidosryhmät ovat aika hyvin tietoisia elokuvasta, siitä kysytään Taiwanista, Thaimaasta, Hollannista, Etelä-Amerikasta. Kiinnostus alan harrastajien parissa leviää muullekin yleisölle.
Tv-levitystä ajatellen monet kanavat varsinkin Yhdysvalloissa haluavat elokuvasta tunnin mittaisen version. Ajatus hirvittää ohjaaja Reinaa.
– Tuntisesta on olemassa rough cut. On hirveää ruveta repimään vielä pois, kun on monta vuotta työstänyt.
Entä onko suunnitelmissa vielä alkuperäisen Espanjan sukelluksen ja siihen liittyvän elokuvan toteuttaminen?
– Elokuvassa nähdään materiaalia myös Espanjasta, vaikka sillä reissulla ei luonnollisestikaan ennätyssukellusta kokeiltu, Reina kertoo.
– Eikä se ennätys sinänsä ollut heille itseisarvo tai pakkomielle. Suurimmalle osalla sukeltaminen on ihan ammatti, ja he jatkavat omaa työtään. Katsotaan miten tämä lähtee etenemään. Olemme tiiviisti yhteydessä, sillä olemme tunteneet vuosia ja meistä on tullut ystäviä.
Takaisin pintaan ensi-illassa 19.2.2016
Lisää elokuvasta osoitteessa: takaisinpintaan.fi