Christopher McQuarrie piti Cannesissa masterclass-luentoa, mutta sai nauttia valokeilasta vain 20 minuuttia, ennen kuin hän jäi kiinnostavine urineen suurimman tähtensä varjoon.

Näyttelijälegenda Robert De Niro on vieraillut Cannesissa monilla eri vuosikymmenillä monien eri elokuvien myötä. Nyt hän saapui paikalle vastaanottamaan kunnianosoitusta elämäntyöstään. Hän käytti tilaisuuden hyväkseen kertoakseen mielipiteensä myös Yhdysvaltojen poliittisesta tilanteesta tällä hetkellä, raportoi Episodin toimittaja paikan päältä.

Voisiko jo sanoa, että Robert De Nirolla on jäänyt levy päälle?

Nimet ovat julkistettu.

Andrea Arnold väittää, että kaikki hänen elokuvansa ovat saaneet alkunsa mielikuvasta. ”Erittäin kauan sitten sain päähäni kuvan katolla seisovasta hyvin pitkästä, laihasta miehestä, jolla on hyvin pitkä penis”, hän kertoo Cannesissa Bird-elokuvansa alkuaskelista. Kiitos siitäkin mielikuvasta. 

Joskus sitä menee katsomaan elokuvaa, josta ei tiedä mitään etukäteen, mutta kaikki menee hyvin. Joskus taas menee katsomaan elokuvaa, josta ei tiedä mitään etukäteen ja alkaa nauraa hillittömästi laululle vaginoplastiasta. Tervetuloa Emilia Pérezin eriskummalliseen maailmaan. Takaan, että toista sen tapaista elokuvaa et taatusti näe pitkään aikaan.

Tämä on pakko nähdä!

Lainelautailijoista, jotka eivät surffaa, märkien kissojen kautta sukupuolenkorjauksesta haaveileviin meksikolaisiin huumepomoihin – Cannesissa oli tänä vuonna joitakin todella villejä kortteja. On aika poimia niistä mieleenpainuvimmat. Hyvässä mielessä mutta myös pahassa.

Cannes on vihdoin, vihdoin ohi. Pääkilpasarjan parhaiten tunnettujen ohjaajien pudotetua pallon ja tarjottua pettymyksiä Coppolan nolosta Cronenbergin tylsän kautta Sorrentinon kammottavaan jury osui lopulta oikeaan.

Verta on kaikkialla. Kaikkialla. Vieressäni istunut nainen, joka on selväsi kamppaillut jo jonkin aikaan, peittää päänsä takillaan. Niin hän istuu koko loppuelokuvan ajan. Hän ei ehkä ole väärässä.

Puolittain jo odottaa, että indie-elokuvien tekijät saavat tuoreet työnsä valmiiksi juuri ennen ensi-iltaa Cannesissa. Niin käy joka vuosi. Mutta sitä ei olisi odottanut George Milleriltä.

”Vietän hiljaista elämää enkä saa minkäänlaista kunnioitusta kotona, Meryl Streep kertoo Cannesissa, mikä on lohdullista. Samoin on hänen tunnustuksensa, että hän ikävä kyllä ”hyvin krapulainen”. On ehkä hieman aikaista todeta niin, mutta jos Meryl syleilee villimpää puoltaan, hänen ajoituksensa saattaa olla täydellinen.

Viimeisimmällä levyllään Taylor Swift myöntää olevansa ”niin tuottelias – se on taidetta”, mutta kaikki eivät pysy hänen tahdissaan. Ranskalaisohjaaja Quentin Dupieux tuntuu julkaisseen vinkeroita elokuvia muutaman kuukauden välein, mutta Cannesissa häneltä lopulta loppui virta.