Kaikkea sitä kuulee – Vin Diesel on täysi idiootti

Rakkaat lukijat, olemme kokoontuneet juhlistamaan jotain viime vuosina harvinaiseksi muuttunutta:  vihaista, kirosanojen sävyttämää avautumista.

19.12.2022 22:00

Pitänee tarkentaa. Vihaiset avautumiset eivät toki ole harvinaisia arkipäivässämme, mutta julkkiksia on varoitettu niistä. Kukaan ei enää avaudu, kukaan ei valita kenestäkään. Siksi Don’t Worry Darling -hässäkkä oli niin kiehtova. Ei siksi, etteivätkö yhteisiä elokuvia tekevät päätyisi vihaamaan toisiaan – niin tosiaan käy. Mutta he eivät näytä sitä, he ovat allekirjoittaneet sopimuksia. He ilmestyvät paikalle avustajiensa ympäröiminä, hymyilevät, ovat ammattilaisia. Silti joskus joku herää kaukaisessa maassa, saa tarpeekseen ja sylkee Chris Pinen päälle. Tai niin kerrotaan.

Ranskalainen näyttelijä-ohjaaja Matthieu Kassovitz (tai hänen mukaansa: ohjaaja-näyttelijä) vieraili marraskuussa Kairon elokuvajuhlilla, missä minäkin olin. Miksi? Kumpikaan meistä ei tiedä. Aurinko paistoi ja yleisö oli valmis mukavaan hetkeen – onhan Kassovitz tunnetuin ihastuttavasta Améliestaan. Tämä ei ollut sellainen päivä.

VIN DIESEL ON TÄYSI IDIOOTTI.

– Jos hän ei olisi, jos hän ei olisi ollut kolme, neljä tuntia myöhässä joka päivä, olisin voinut tehdä hyvän elokuvan. Yhtenä päivänä hän saapui kahdeksan tuntia myöhässä. Otin torkut, ja siinä hän oli: ”Miten menee?” Katsokaa YouTubesta Fucking Kassovitz. Kun tajusimme tilanteen hulluuden, teimme siitä dokumentin. Jos välittää jostain, ei kannata tehdä sitä ilman oikeaa kumppania. Muuten he sotkevat sen.

Ja siitä se lähti. Kassovitz ohjasi Dieseliä vuoden 2008 Babylon A.D:ssä, mutta myös Gothikan teko oli sekoilua. Etenkin kun Halle Berryn käsi murtui eräässä kohtauksessa. Tai murrettiin, kuten hän itse väittää.

– Halle sanoi, että Robert Downey Jr. teki sen tahallaan. Hän oli juuri tullut vieroituksesta, eikä kukaan muu halunnut palkata häntä. Tuottaja Joel Silver oli uhannut murskata hänen jalkansa, jos jotain menisi pieleen. Halle sanoi: ”En työskentele enää hänen kanssaan.” Jouduin jatkamaan sijaisnäyttelijöillä. Olisin kuollut, jos se olisi ollut ”minun” elokuvani. Koska olin vain palkollinen, sanoin: ”Meh.”

Nykyään Kassovitz tuntuu pitävän vain Steven Spielbergistä, joka palkkasi hänet Münichiin.

– Koko elämäni oli pyörinyt Spielbergin elokuvien ympärillä, ja sitten hän soittaa. ”Hitto, pääsen näkemään hänet työn touhussa.”

Pitää hän omasta Vihastaankin, joka sijoittuu Pariisin lähiöihin.

– Sen elokuvan ansiosta minun ei tarvitse enää tehdä töitä. OLEN LEGENDA. Mitä vähemmän teen sitä parempi olen, sillä aina kun teen jotain, sanotaan: ”Ei se mikään Viha ole.” Pitäisi varmaan lopettaa.

– Poliittiset elokuvat pitää tehdä, kun tilanne on päällä, muuten on myöhässä. Kukaan ei tiennyt näistä vuokralähiöiden nuorista. Viha ei ollut vain elokuva, se oli uutiskatsaus.

Eräs yleisön jäsen ei sulata lausahdusta, mikä johtaa kunnon suukopuun. Kirosanat lentelevät.

– En sanonut että rasismi olisi ohi tai ei olisi tärkeää, senkin hullu ämmä! Kassovits huutaa.

Alan pohtia, oliko hän samanlainen kyykyttäjä Amélien aikaankin. Ehkä en halua tietääkään.

– Tarkoitan, että silloin ihmisillä ei ollut tietoa asioista. Jos nykyään on rasisti, sitä on omasta valinnastaan. Rasismia on meissä kaikissa, se on osa ihmisluontoa. Siksi siitä ei pääse eroon.

Sosiaalisesti tiedostavia elokuvia tehdään jatkuvasti, mutta Kassovitzin mukaan striimaus ei tuo vallankumousta.

– Kun tietää, ettei elokuvaa esitetä teatterissa, ei edes yritä. The Irishman oli paska elokuva. Kaikki saivat helvetisti rahaa ja se on pitkä ja tylsä. Tulisipa joku alustoista ja sanoisi, että saan kymmenen miljoonaa liksaa ja sadan miljoonan budjetin, jotta voisin sanoa: ”HAISTAKAA PASKA.”

– Se ei ole elokuvaa, enkä halua huorata. Tosin kymmenestä miljoonasta ehkä pitäisi. Älkää taputtako! Jos tarjous tulisi, tarttuisin siihen.

Aina joskus kuulemani asiat saavat minut pohtimaan omaa elämääni. Ei tällä kertaa. En oppinut mitään kuuntelemalla Kassovitzia Kairossa. Mutta minulla oli hauskaa.

Marta Bałaga

Elokuvatoimittaja Marta Bałaga on FIPRESCIn ja European Film Academyn jäsen, tekee yhteistyötä Varietyn ja Cineuropan kanssa ja avustaa säännöllisesti Episodia. Hän on istunut monessa juryssa, mm. Venetsian elokuvajuhlien Kansainvälisellä kriitikkoviikolla. Tällä palstalla hän kuvailee outoja kohtaamisia elokuvan maailmassa.

 

Lisää luettavaa