Kesällä teattereihin tuli monia isoja ja odotettuja Hollywood-tuotantoja, joista toisista tuli blockbustereita, toisista ei. Episodin Jouni Vikman ja Jussi Huhtala kävivät läpi kesän isot – tai sellaisiksi tarkoitetut – ensi-illat.
Star Trek Into Darkness
Ensi-ilta: 5.6.
JH: Minusta tämä oli kohtalaisen onnistunut, etenkin visuaalisesti. Pidin myös ideasta, jolla tarinaan tulee mukaan Khan, jota Benedict Cumberbatch mainiosti esittää. Tarina toimii, mutta minua häiritsee uusissa Star Trek -elokuvissa yksi asia, ja se häiritsee paljon. JJ Abramsin näkemyksessä kapteeni Kirk ja Spock on muutettu älykkäistä roolihahmoista jenkki-idiooteiksi, ja se on minusta aivan kamalaa. Etenkin Kirkiä esittävä Chris Pine on kuin American Pien Stifler, joka on teleportattu väärään elokuvaan. Yhtä typerää oli seurata Spockin nyrkkitappeluja. Silti viihdyin jollain omituisella tavalla.
JV: En ole ikinä ollut mikään Trek-fani, joten Khanin mukaan tulo ei ollut minulle mikään tapaus. Ja kun konnaa ei pitänyt ikonisena, niin lopputulos oli aika geneeristä avaruustouhotusta, jossa myös minua häiritsi tuo kosmisen seikkailun tiputtaminen mätkimiseksi. En odottanut mitään erikoista, ja sitä myös sain!
After Earth
Ensi-ilta: 14.6.
JV: M. Night Shyamalania on mollattu jo niin pitkään, että se alkaa tuntua vammaisen potkimiselta, ja After Earthkin ehdittiin haukkua ennen sen rantautumista Suomeen. Olen kuitenkin positiivisella mielellä, kun mies tekee jotain, joka ei vajoa Lady in the Waterin tasolle – The Last Airbenderiä en ole edes katsonut. Periaatteessa tämä oli parempi kuin The Happeningkin, mutta toisaalta haudanvakavasta tieteistoiminnasta puuttui edellä mainittujen typeryyden tahaton hauskuus ja rankat roiskuttelut.
JH: Shyamalanin syöksykierteestä on tosiaan puhuttu ehkä liikaakin. Mutta minkäs sille voi, että tämäkin oli yksinkertaisesti huono. Käsikirjoitus on ö-luokkaa ja efektit suorastaan häkellyttävän kökköjä. Pahin ongelma on ehkä se, että Will Smith ei osaa tehdä vakavia rooleja. Hahmo on yksi-ilmeisen tylsä yrmyilijä, eikä Jaden-poika vakuuta. Olen siitä samaa mieltä, että tämä on parempi kuin Lady in the Water ja The Happening, joten suuntahan on miehellä nyt nouseva.
JV: Vasta Shyamalanin neljänneksi huonoin elokuva!
Man of Steel
Ensi-ilta: 26.6.
JV: Zack Snyder on aikaisemmin ollut hyvä, kun hän on sovittanut jonkun muun jo tekemää tarinaa, kuten Kuolleiden aamunkoitto, 300 ja Watchmen, ja surkea, kun on huidellut oman päänsä mukaan, kuten Sucker Punchissa. Siksi Teräsmiehen tarinan uudelleenkäynnistykseltä uskalsi odottaakin jotain. Valitettavasti ylipitkän ja turhan Russell Crowe -toiminnan ja aivan liian kauan kestävän lopputuhoamisen väliin jäävä, ajoittain lupaava osio ei lunasta koko leffaa.
JH: Minusta Snyder ei ole koskaan ollut erityisen hyvä. Hän on tosi ristiriitainen tyyppi: visuaalista näkemystä vaikka kuinka, mutta kerronnallinen tyylitaju tuntuu puuttuvan täysin. Man of Steel on tyypillistä Snyderiä: näyttää todella hyvältä mutta tarina on kerrottu lapsellisesti. Tosin eihän tämä mitään aikuisten draamaa olekaan. Huvitti nuo toimintakohtaukset, joissa jokaisesta nyrkiniskusta Teräsmiehen vastustaja lentää kilometrin taaksepäin ja hajottaa samalla viisi kerrostaloa ja räjäyttää bensa-aseman. Hölmöstä viihdyttävyydestä pisteet.
World War Z
Ensi-ilta: 19.7.
JH: Tämä herätti etukäteen ristiriitaisia fiiliksiä. Trailerin perusteella vaikutti hyvältä, mutta epäilys heräsi, kun alkoi tulla viestejä elokuvan hankalasta tuotantoprosessista. En tiedä vaikuttivatko nuo ennakkotiedot, mutta loppu tuntuu minusta päälle liimatulta. Johtuuko se siitä, että tiedän että se kuvattiin uudestaan? Ehkä olisi pitänyt nähdä täysin avoimin silmin. Kokonaisuutena kuitenkin toimii. Ainakin iso budjetti näkyy myös komeina kuvina ja kohtauksina, vaikka osa rahoista meni täysin taivaan tuuliin.
JV: Lopetus oli tosiaan vähän pakonomaisen oloinen kokoonkyhäisy. Kiinnostaisi tietää, mikä muka oli niin huonoa, että se piti korvata moisella. Harmillisinta siinä oli, että muuten hyvä, viihdyttävä ja jännittävä elokuva jäi vaille kunnollista lopetusta.
Pacific Rim
Ensi-ilta: 2.8.
JV: Ah, tätä minä odotin koko alkuvuoden: jättiläisrobotteja taistelemassa jättiläishirviöitä vastaan. Guillermo del Toro vielä sanoi, ettei tarvinnut isoja näyttelijöitä, kun pääosassa olisivat jättiolennot. Vaikka elokuva kuinka viihdyttikin, niin ehkä karismaattisempia näyttelijöitä olisi sittenkin kaivannut, koska kookkaille pääosanesittäjille ei annettu juuri inhimillisiä ominaisuuksia. Ne olivat vain tuhokoneita. King Kong -sarjakuvien ja parhaiden Godzilla-leffojen jujuhan on juuri siinä, että epäinhimillisillä olennoilla on omat persoonallisuutensa.
JH: Minäkin odotin, enkä pettynyt! Pidin siitä miten jättirobotit oli toteutettu. Se, että niissä hyödynnettiin ihmispilottien henkisiä ominaisuuksia ja muistoja, toi hienon ulottuvuuden tarinaan. On totta, että osa näyttelijöistä oli saanut persoonattoman roolin, mutta silti tämä oli minulle kokonaisvaltainen jättiläiselämys, jota muutama kurja pikku ihminen ei päässyt pilaamaan.
JV: Viihdyin, mutta ehkä odotukset olivat hieman liian korkealla.
Elysium
Ensi-ilta: 9.8.
JH: Pidin Neill Blomkampin District 9:stä todella paljon, ja tämä on minusta vähintään yhtä hyvä. Ehdin hehkuttaa Pacific Rimiä kesän parhaaksi toimintaelokuvaksi ennen kuin näin Elysiumin, joka taitaakin voittaa sen kisan. Pidin tässä siitä, että kaikki näyttää todella realistiselta, vaikka kyseessä on tieteiselokuva. Digiefektit sulautuvat todellisuuteen saumattomasti. Luulen että se johtuu siitä, että Elysiumissa ei ole niitä iänikuisia digiörkkejä, joita tungetaan joka paikkaan. Ne näyttävät aina keinotekoisilta, vaikka ne olisi miten taitavasti tehty. Visuaalisuuden lisäksi myös tarina on kiehtova.
JV: Miten mikään, mikä alkaa niin loistavasti, onnistuu ratkaisevalla hetkellään murenemaan niin totaalisesti palasiksi?! Kyllä, leffa näyttää hyvältä, mutta sen pitää nykyään tuolla budjetilla ja tekijäkaartilla olla jo oletusarvo. Tarina oli kiehtova, mutta epäuskottava, ja epäuskon piti aisoissa vain juonen hengitystä salpaavan dynaaminen eteenpäin kuljetus. Kun moraalisen pohdinnan selkäranka sitten hävitetään ja ryhdytään digiörkkeilynyrkkitappeluun, niin koko alunkin hienous joutui kyseenalaiseksi.
JH: Olen kyllä eri linjoilla. Eihän siinä edes ollut örkkejä! Minusta tarina kantoi loppuun asti. Taistelukohtaukset olivat minusta osa tarinaa, ja tässäkin oli Pacific Rimin tapaan tietynlaisia henkisiä ulottuuvuuksia mukana, vaikka ne eivät kovin syvällisiä olleetkaan. Minulle tämä edusti kesän parhaimmistoa omassa lajityypissään.
JV: Kesän suurin pettymys, koska rahkeita paljon parempaan olisi ollut.
JH: Yritä laskea rimaa odotusten suhteen, sitten ei tule niin isoja pettymyksiä!