Kolumni: Synkkä näkemys ei kelvannut elokuvastudiolle – Miksi Mowgli myytiin Netflixille?

Mowgli nähdään näillä näkymin vain Netflixissä. Se ei välttämättä ole huono asia.

Netflix teki heinäkuun lopulla ison kaupan, kun se hankki Warner Bros. -studiolta oikeudet Andy Serkisin Mowgli-elokuvaan. Kyseessä on tiettävästi suurin summa, mitä Netflix on tähän mennessä maksanut valmiista elokuvasta. Mowglia ei siis nähdä elokuvateattereissa lainkaan, vaan sen voi katsoa vain Netflixistä.

Mowgli perustuu samaan Rudyard Kiplingin tarinakokoelmaan kuin Disneyn Viidakkokirja-elokuvat, joista Jon Favreaun ohjaama tuorein versio ilmestyi vuonna 2016.

Serkisin näkemys vaikutti erittäin kiinnostavalta. Serkis on liikkeenkaappauksen edelläkävijä, ja hän on perustanut oman yhtiön sitä varten. Hän on antanut äänen ja liikkeet Klonkulle, King Kongille ja Apinoiden planeetta -elokuvien Caesarille. Hän toimi Hobitti-elokuvissa second unit -ohjaajana ja ohjasi ennen Mowglia esikoisensa Breathe, joka ilmestyi viime vuonna.

Mowglia tehtiin samaan aikaan kuin Favreun elokuvaa, joka osoittautui jättihitiksi. Mowglin piti olla synkempi ja aikuisemmalle yleisölle suunnattu kuin Disneyn tuotanto. Ehkä jotain sellaista, mitä Christopher Nolan teki Batmanin hahmolle Yön ritari -trilogiassa. Mowglia markkinoitiin eeppisenä kasvutarinana, jossa lapsesta kasvaa urhea soturi.

Mowglin tuotanto kuitenkin viivästyi. Ennen Netflix-kauppaa sille oli varattu ensi-iltapäivä tämän vuoden lokakuulle. Sitten Warner -studiolta loppui usko elokuvaan.

Mowgli on kallis tuotanto, jonka tähtikaartiin kuuluvat Christian Bale, Cate Blanchett ja Benedict Cumberbatch. Serkis esittää itse Baloo-karhun ääntä.

Netflix-kaupan tultua julki Serkis on vähätellyt Mowglin tuotannon laajuutta, eikä hän halua rinnastaa sitä Disneyn elokuvaan. Hän on verrannut Mowglia Bong Joon-hon Okjaan, toiseen aikuisten satuun, jonka Netflix hankki itselleen. Silti Serkis myöntää, että vastaavan suuruista hankintaa Netflix ei ole ennen tehnyt.

Netflix on viime aikoina tehnyt vastaavanlaisia kauppoja hieman pienemmässä mittakaavassa. Viime joulukuussa Netflix osti Alex Garlandin scifielokuvan Hävitys. Huhtikuussa tehtiin kaupat Cloverfield Paradoxista. Molemmat olivat Paramount-studion tuotantoja, joiden oli alun perin tarkoitus tulla teattereihin.

Miksi Warner halusi myydä Mowglin? Elokuvalla on arvostettu tekijä, siinä on isoja tähtiä ja valmiiksi tuttu konsepti. Ongelmana oli se, että Viidakkokirja ehti valmistua ensin, ja studio alkoi kenties pelätä, että suuri yleisö ei ole kiinnostunut näkemään samaa tarinaa toista kertaa. Hollywoodissa tehdään silloin tällöin rinnakkain elokuvia samasta aiheesta, ja harvoin molemmista tulee hitti. Viidakkokirja oli jo putsannut pöydän.

Warnerilla ehkä laskettiin, että kalliiksi tulleen elokuvan markkinoiminen ja levitys aiheuttaa vain lisää tappioita. Netflix pelasti Warnerin katastrofilta maksamalla siitä kunnon hinnan.

Netflixissä julkaiseminen harmittaa elokuvien ystäviä, mutta ainakin se antaa elokuvalle pidemmän ja paremman elinkaaren kuin pelkkä suoraan videolle -julkaisu.

Netflixiä on kiitetty siitä, että se antaa tekijöille vapaat kädet eikä puutu taiteellisiin ratkaisuihin. Synkempi näkemys Kiplingin tarinasta ei tunnu haittaavan Netflixiä, mutta Warnerin kaltaisille isoille elokuvastudioille synkkyys merkitsee aineksia, jotka nostavat ikärajaa, minkä pelätään vähentävän lipputuloja. Netflixille ikäraja ei aiheuta päänvaivaa.

Uutisen hyvä puoli onkin se, että nyt Mowgli voidaan julkaista sellaisessa muodossa, jossa Serkis sen haluaa, ilman kompromisseja. Valkokangaslevityksen peruuntuminen on tietysti harmillista, mutta loppujen lopuksi Netflix-kauppa saattaa osoittautua siunaukseksi taiteelliselta kannalta. Tämä ei ole kuolinisku vaan uusi mahdollisuus.

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edellinen kolumni:
Striimaamiseen on helppo koukuttua – Voiko Netflixin katsominen kehittyä sairaudeksi?