Kolumni: Striimaamiseen on helppo koukuttua – Voiko Netflixin katsominen kehittyä sairaudeksi?

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan videopelien pelaamisesta aiheutuva riippuvuus on sairaus. Onko seuraava askel se, että myös tv-sarjojen loputon ahmiminen voidaan luokitella sairaudeksi?

14.7.2018 09:00

WHO on lisännyt peliriippuvuuden kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen. Jos käyttää liikaa vapaa-aikaansa pelaamiseen, siitä voi WHO:n mukaan tulla oikea mielenterveyden häiriö, joka on verrattavissa päihteiden käyttöön.

Vaikka WHO haluaa samalla korostaa, että ongelmapelaaminen koskee vain pientä osaa pelaajista, on pelaamisen lisääminen tällaiseen tautiluokitukseen merkittävä asia. Ja jos kerran pakkomielteinen pelaaminen voi kehittyä sairaudeksi, tulee mieleen, että luokitellaanko seuraavaksi myös elokuvien ja televisiosarjojen ahmiminen sairaudeksi.

Guardianin toimittaja veikkaakin, että ennen pitkää luokitukseen otetaankin mukaan myös Netflixin ongelmakäyttö.

”Netflix-riippuvuus on todellinen asia”, kirjoittaa Guardianin toimittaja Arwa Mahdawi. Hänen mielestään Netflix on audiovisuaalista masennuslääkettä, jota hän käyttää turruttaakseen tunteensa ja unohtamaan stressinsä ja masennuksensa.

Striimaamiseen on helppo koukuttua, etenkin televisiosarjoihin, joiden jaksoja voi katsoa perä perää niin kauan kuin pysyy hereillä. Netflixin sarjoihin kuuluu ominaisuus, jossa lopputekstien aikana alkaa lähtölaskenta. Se tyrkyttää katsomaan seuraavaa ja taas sitä seuraavaa jaksoa, mikä saa katsojan jäämään vielä hetkeksi aikaa ruudun ääreen ennen nukkumaanmenoa.

Netflixin pääjohtaja Reed Hastings on sanonut, että yhtiön pahin kilpailija ei ole HBO tai Amazon, vaan vapaa-ajan valinnat: se, käyttääkö kuluttaja aikansa mieluummin YouTubeen tai Snapchatiin vai meneekö hän ehkä sittenkin nukkumaan.

Yksi Netflixin suurimmista kilpailijoista on siis Nukkumatti.

Ei kuitenkaan ehkä pidä liian hätiköidysti luulla olevansa addikti, jos katsoo paljon televisiosarjoja. Joidenkin tutkijoiden mukaan WHO:n uudelle tautiluokitukselle ei vielä ole riittävästi perusteita. Se, että pakenee säännöllisesti ahdistusta tai stressiä viihteeseen, ei tarkoita sairaalloista riippuvuutta.

WHO:n tautiluokituksen määritelmiin kuuluu kolme kriteeriä. Siinä toiminta ottaa vallan kaikesta muusta, sitä ei pystytä kontrolloimaan, ja lopuksi se aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa. Kuvio on samantyyppinen kuin vakavassa päihdeongelmassa. Jos silloin tällöin viettää viikonlopun katsomalla suosikkisarjan uuden kauden, siinä ei pitäisi olla mitään epätervettä.

Pelaaminen ja television katsominen ovat asioita, joita mielellään moralisoidaan. Ne ovat ajanvietettä, jota helposti pidetään turhana tai jopa haitallisena. Jos joku sanoo tekevänsä ristisanatehtäviä, kunnes saa unen päästä kiinni, kukaan ei pidä häntä potentiaalisena addiktina. Puhumattakaan siitä, jos kertoo lukeneensa viikonlopun aikana kymmenen romaania ja valvoneensa myöhään. Älykäs televisiosarja tai elokuva voi kuitenkin olla sivistävämpi kuin huono kirja.

Pelaaminen ja televisiosarjojen ahmiminen voi olla koukuttavaa, mutta harvalle niin koukuttavaa, että siitä tulee oikea ongelma. Totta kai voi olla tapauksia, jolloin Netflixin katsominenkin voi mennä liiallisuuksiin, mutta vertaus alkoholiin tai huumeisiin tuntuu vahvasti liioitellulta. Uskon että televisiosarjojen katsominen on yleensä täysin tervettä pakoa arjesta siinä missä kirjojen lukeminen tai pienoismallien rakentelu. Tähänkin liittyy vanha totuus: kohtuus kaikessa.

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edellinen kolumni:
Oletko scifin ja fantasian ystävä? Nauti tästä tilanteesta, sillä se ei jatku ikuisesti

Lisää luettavaa