Kolumnini keskittyy yleensä kuuluisiin ja puheliaisiin, sattuneesta syystä. Mutta entä ne vähemmän kuuluisat ja vähän ujot? Hekin ansaitsevat rakkautta. John Hannah on täydellinen ”se tyyppi siitä elokuvasta”. Naaman tunnistaa, nimi ei tule mieleen. Ei se mitään, ei hän tuntisi tietäkään.
– Olin Paul Greengrassin bileissä. Hän ohjasi Bourne-elokuvia, joten Matt Damon tuli paikalle. Hän ei vain tunnistanut minua, hän muisti nimeni. Vaikuttavaa, sillä minä en muista ketään. Koe-esiintymistilanteessa voi olla kolme tyyppiä ja minuutin päästä en muistä heidän nimiään, Hannah tunnustaa.
Vuosien nimettömyyden jälkeen Hannah oli mukana Neljät häät ja yhdet hautajaiset -hitissä, mutta se melkein surettaa häntä.
– Kuuluisaksi yhdessä yössä! Yhdeksän vuoden uran jälkeen, hän vitsailee melankolisesti.
– Sillä oli iso merkitys ja kolahti henkisesti juuri niiden tuskailuvuosieni takia. Muistan erityisesti, kun minulla oli koe-esiintyminen National Theatreen kun minulla olisi ollut hammaslääkäri, eivätkä he suostuneet siirtämään sitä. Sitten tuli Neljät häät ja minulle tarjottiin pääosaa National Theatresta, osaa jota en kuuna kullanvalkeana olisi saanut sitä edeltävinä vuosina. Se suututti, tajusin miten oikullinen ala on.
Hannah ei pidä ”oikuista”. Hän on jalat maassa pitävä skotti – jota juuri ja juuri ymmärtää. Ja hänellä on toinenkin hammaslääkäritarina.
– Minut kasvatettiin limsalla ja suklaapatukoilla, joten olin etunimiväleissä hammaslääkärini kanssa. Hän oli pelottava, punainen tukka ja pukinparta. 1970-luvulla vain tv-pahiksilla oli pukinparta. Joka hemmetin hampaani oli täynnä metallia, koska olin siellä koko ajan.
Ei ihme, ettei hän tuntenut kuuluvansa isoihin elokuviin – ja sitten eteen tuli The Mummy. Ja se jatkuu. Neljännen osan ollessa tulossa teattereihin ensi vuonna Hannah ei oikein tiedä mitä tapahtui.
– Kaikki kuulemasi juorut ovat totta. Kaikki ovat mukana, hän kertoo.
Lue myös: Netflix-uutuusjännäri on valtava hitti, vaikka kriitikot eivät elokuvasta välitä
Lue myös: Nyt Netflixissä: Scarlett Johanssonin 126 miljoonan scifitoimintaelokuva
Se tarkoittaa Hannahia, Brendan Fraseria ja Rachel Weiszia sekä muutamaa, jotka muistaa vain vuoden 1999 elokuvan fani. Ja Hannah, koska hän on yleensä niitä nimettömiä.
– Kevin J. O’Connor. Olin jokin aika sitten messuilla ja luoksemme tuli tyyppi, jolla oli maski. Hän kysyi oliko Kevin J. O’Connor myös paikalla. Sanoin ettei ole näkynyt ja Kevin riisui maskinsa.
– Hihkaisin Brendanille ja pian kaikki halailimme Keviniä. Myöhemmin osallistuimme paneeliin. Kevin oli vähän pudonnut kuvioista, koska oli palannut kotiin hoitamaan isäänsä tämän elämän loppuvaiheessa. Mutta löysimme hänet taas. Brendan oli vähän kuiskutellut minulle, että tämä mahdollisesti tapahtumassa, eikä kestänyt kauan ennen kuin virallinen yhteydenotto tuli.
Vuosia sitten Hannah ei ensi alkuun ollut varma, oliko The Mummy hänelle oikea valinta.
– Vaikka roolitus oli outo, se oli onnenpotkun hetki. Yksi tuottajista lainasi minulle ja agentilleni jettiään. Kuljin ympäri availlen laatikoita, hän muistelee.
– Stephen Sommers oli ihana ja hurmaava ja halusi minut mukaan. En ikinä tiedä miksi, mutta myötäilin. Tässä sitä ollaan, ja Brendanin kanssa olemme ainoat kaikissa neljässä mukana olleet.
– Siitä on melkein 30 vuotta ja edelleen ihmisiä kiinnostaa, sillä on heille merkitystä ja he katsovat sitä lastenlastensa kanssa. En ole erityisen lahjakas tai hauska, mutta osaan toimia lahjakkaiden, hauskojen ja hyvien ihmisten kanssa. Vanhempani olivat hyviä ihmisiä ja minulla on yksi hyvä sisko.
Tarkistin – hänellä on kaksi siskoa. No, se saa odottaa seuraavaan kertaan.
– Sanoin aamulla hississä tapaamalleni palestiinalaiselle elokuvantekijälle, että lahjojen ja innon lisäksi tarvitsee kykyä hyväksyä torjunta ja hiukkasen onnea.
Ei hassummin tyypiltä, jonka yliyön menestys kesti yhdeksän vuotta.
Marta Bałaga
Elokuvatoimittaja Marta Bałaga on FIPRESCIn ja European Film Academyn jäsen, tekee yhteistyötä Varietyn ja Cineuropan kanssa ja avustaa säännöllisesti Episodia. Hän on istunut monessa juryssa, mm. Venetsian elokuvajuhlien Kansainvälisellä kriitikkoviikolla. Tällä palstalla hän kuvailee outoja kohtaamisia elokuvan maailmassa.