Jokainen Episodi rakentuu hiljalleen palasista, jotka vähitellen alkavat muodostaa kokonaisuuksia. Yhtäkkiä yllättäen huomaa tekevänsä ihan kokonaista lehteä, johon on kuin ihmeen kaupalla muodostunut jonkinlainen teema. Sitä haluaisi pitää tarkan ennakkosuunnittelun tuloksena, mutta täytyy tunnustaa, että tällä kertaa yhtä lehteä kannesta kanteen yhdistävistä tekijöistä ei tullut mietittyä etukäteen.
Selatessani vielä työn alla olevaa numeroa edestakaisin oli pakko hetkeksi pysähtyä miettimään ajan kulua. Mad Max, Poltergeist, Jurassic Park, Terminator… Mitä vuotta tai vuosikymmentä nyt oikein eletään!
Harvassa ovat ne pikkupojat, jotka eivät jossain vaiheessa olisi intoilleet dinosauruksista. Itselläni vaihde jäi ikuisesti päälle, kun kesälomalla mummolan pienen pienestä tv-ruudusta nähty vuoden 1933 King Kong räjäytti tajunnan. Vuosia myöhemmin Jurassic Park upposi siis otolliseen maaperään, ja vaikka Jurassic Worldin näkeminen on vielä parin viikon päässä, kutittelee ennakko-odotuksen tunnelma mieltä jo kummasti.
Ensimmäiset Mad Max -elokuvat kiersivät videoaikakaudella Suomessa kielletyn tai leikellyn kauhun ja toiminnan ystävien parissa kädestä käteen kopioina ja kopion kopioina. Oli riemukasta palata niiden maailmaan Fury Roadin myötä.
Terminator – Tuhoaja (josta siitäkin piti Suomessa nipistää puolen minuutin verran tuhmuuksia) räjäytti tajunnan. Kuinka tyylikkäästi alhaisena pidettyä tieteistarinaa ja toimintaa voikaan tehdä. Täytyypä pistää korvan taakse tuikituntematon tulokas James Cameron!
Poltergeistista ei oikeastaan saanut pitää, koska kaikkihan tiesivät, että harrastajien arvostaman Texas Chainsaw Massacre -ohjaaja Tobe Hooperin visio olisi varmasti ollut parempi kuin sormensa soppaan tunkeneen Steven Spielbergin. Niinpä fanitin sitä salaa, ja nyt uskaltaa jo sanoa sitä tehokkaaksi ja toimivaksi kummitteluksi. Uudelleenfilmatisoinnin lehdistönäytös muuten pyörii tätä naputellessani, mutta minkäs teet. Työ ennen huvia.
Nostalgiatrippaillessani pohdin hieman haikeana, nouseeko nyt elokuvaharrastusta aloittavilla samanlaisia mahtavia tunnelmia mieleen muutaman vuosikymmenen kuluttua. Onko enää edes leffaharrastajia, kun some ja pelit ja ties mitkä kisaavat tasaväkisesti ajasta ja mielenkiinnosta? Onko vuosisadan puolivälissä edes elokuvateattereita?!
Toivottavasti on. Ja ainakin osa fanittamisesta tuntuu periytyvän sukupolvelta toiselle. Siis hyvää kesää uutta Star Warsia odotellessa!
Jouni Vikman
Päätoimittaja