Kirjoittaja: Niko Ikonen

Melanijan tie

Voittaja kirjoittaa historian. Senpä takia näemme valkokankaalla useammin Hitlerin kuin isä aurinkoisen eli Stalinin hirmutekoja. Stalinin murhaluvuksi on yleisesti ottaen arvioitu noin 20 miljoonaa ihmistä, vaikka useat lähteet puhuvat jopa 60 miljoonasta. Yhtään vähättelemättä Hitlerin veristä aikakautta, on kummallista huomata, että elokuvantekijät eivät ole kajonneet sen syvällisemmin Stalinin hirmuvaltaan.

Kaikenkattava kauneus

Kaikenkattava kauneus on Oscar-tyrkky sieltä törkeämmästä päästä. Siihen on muun muassa palkattu Hollywoodin tähtikaartilaisia: Will Smith, Helen Mirren, Kate Winslet, Edward Norton, Keira Knightley ja Michael Peña. Leffa yrittää olla tunteellinen, se haluaa raastaa sielusi rinnasta (tai missä se ötökkä nyt sitten oleileekaan) ja puristaa siirappimaisella intohimolla sekä traagisella kauneudella kyyneleet kyynelkanavistasi. Siihen on myös luotu pikkukiva kevytfilosofinen metataso. Kaikenkattava kauneus haluaa olla älykäs ja koskettava sekä samaan aikaan hauska ja kaunis.

Assassin’s Creed

Requiescat in pace on tuttu repliikki Assassin’s Creed -pelien ystäville. Pelisarjan salamurhaajasankarit tarjoavat näillä sanoilla viimeisen voitelun uhreilleen. Ikävä kyllä saman litanian voi lukea elokuvalle, sillä niin kalmankankea ja kylmä se on. Elokuvasarja tulee myös mitä luultavimmin kohtaamaan äkillisen loppunsa, koska sillä on elokuvateattereissa vastassa todellinen raskassarjalainen, juggernautti nimeltään Rogue One: A Star Wars Story. Ding ding, tekninen tyrmäys ensimmäisessä erässä.

Miksi hän?

Tiedättehän jenkkiläisen valtavirtahuumorin? Sellaisia leffoja pyörii meidänkin teattereissamme vähintään parin kuukauden välein. Tänä vuonna on nähty muun muassa Central Intelligence, Mike ja Dave häädeittejä vailla, Firman pikkujoulut ja niin edelleen. Niitä yhdistävät tietynlainen alapäähuumori sekä käsikirjoittajien tarve olla poliittisesti epäkorrekteja.