2 päivää Pariisissa

5.10.2007 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Monilahjakas maailmankansalainen Julie Delpy tekee läpimurtonsa ohjaaja-käsikirjoittajana nautittavan rennolla, pohjavireeltään vakavalla romanttisella komedialla. Vakiintumisen ja eron kynnyksellä huojuva newyorkilaispariskunta kohtaa Pariisin-vierailullaan kulttuurierojen lisäksi toisensa.

    Kymmenisen vuotta sitten kuultavaihoinen, samanaikaisesti sekä vaarattoman tyttömäinen että itsetietoisen älykäs Julie Delpy oli se nuori nainen, johon miltei jokainen aikaansa seuraava tyttö halusi samastua ja liki jokainen vähänkään elokuvia tunteva poika kaipasi rakastua. Naispääosat Krzysztof Kieslowskin Kolme väriä: valkoisessa (1994) ja Richard Linklaterin vuonna 1995 valmistuneessa, romanttisessa Ennen auringonnousua -elokuvassa nostivat lahjakkaan ranskattaren ajan nuorten tähtilupausten etujoukkoon.

    Hollywood-läpimurtoa saatiin kuitenkin odottaa turhaan, sillä pariisilaissyntyinen, Los Angelesiin asettunut Delpy on aina tuntunut viihtyvän omaehtoisissa, pienemmän mittakaavan elokuvatuotannoissa. Vasta kolmen vuoden takainen, Delpyn itsensä osin käsikirjoittama Ennen auringonlaskua ja Jim Jarmuschin ohjaama Broken Flowers (2005) palauttivat suuren yleisön mieliin, kuka tämä terävä, täydellistä englantia puhuva kaunotar onkaan.

    Ja on Delpy syytäkin muistaa, sillä nainen ei ole vain valovoimainen näyttelijätär vaan taitava ja kunnianhimoinen tekijä varsin monella alalla. Näyttelijän uransa ohessa Delpy opiskeli New Yorkin arvostetussa elokuvakoulussa, jossa ohjasi ja käsikirjoitti ensimmäisen lyhytelokuvansa vuonna 1995. Nyt Delpy on tekemässä ohjaaja-käsikirjoittajana kansainvälistä läpimurtoaan neuroottisen nokkelalla ihmissuhdekomedialla 2 päivää Pariisissa.

    Delpy näyttelee elokuvassa vanhempiensa luona Pariisissa vierailevaa, newyorkilaistunutta ranskalaisvalokuvaaja Marionia. Yhtä lailla koomisista juutalaisrooleista kuin vakavista draamaosistakin muistettava Adam Goldberg (Kaunis mieli, The Hebrew Hammer, Zodiac) esittää hänen epävarmaa poikaystäväänsä Jackia. Pariskunta on tullut suhteessaan vaiheeseen, jossa pitäisi päättää, ollako vai eikö olla, sitoutuako vaiko sittenkin erota. Matka Marionin juurille saa toimia suhteen ratkaisijana.

    Päätös alkaa näyttää pian selvältä, kun Marionin englantia taitamattomat, vaivaannuttavan välittömät vanhemmat (Delpyn todelliset vanhemmat Albert Delpy ja Marie Pillet) ja avoimesti flirttailevat entiset poikaystävät saavat Jackin pois tolaltaan. Seuraa väärinkäsityksiä, sanaharkkaa – ja lukuisia nautittavan koomisia tilanteita.

    Delpyn käsikirjoitus etenee vastustamattoman luontevasti ja vetävästi. Elokuva ei peittele velkaansa Woody Allenin dialogipainotteisille kaupunkilaiskomedioille. Oman leimansa Delpyn filmiin antaa tarinan sijoittuminen Pariisiin ja jossain määrin esiin nouseva naisnäkökulma. Erityisen raikasta elokuvassa on, ettei Delpy selvästikään ota itseään liian vakavasti, ei ohjaajana eikä näyttelijänä. Marion on uskottavan epätäydellinen nainen, yhtä pikkumainen ja turhamainen kuin kuka tahansa meistä.

    Omaperäiseltä tuntuu myös tapa, jolla Delpy kuvaa Pariisia, amerikkalaisten elokuvantekijöiden idealisoimaa ja demonisoimaa kaupunkia. Delpy sulattaa ”Valon kaupunkiin” ja ranskalaisiin liitettäviä luutumia parodisella otteella. 2 päivää Pariisissa näyttää, ettei Pariisi ole vain joko utuisen romanttinen tai sietämättömän kylmä ja epäystävällinen kaupunki. Delpyn Pariisi on monisärmäinen, inhimillinen ja ennen kaikkea tuntuvan todellinen.

    Lisää luettavaa