He olivat nuoria, kauniita ja syntyneet voittamaan – mutta se ei aina riitä. Varsinkaan, kun tositarinaan pohjautuva juoni ei ole keskivertoa kummempi. Kevin Spaceylle istuu kasinokuninkaan kiero rooli.
Laske jokeri kahdesti Pelimaailmaan sijoittuva USA:n hittielokuva yrittää räjäyttää pankin myös pokerihuumaisessa Pohjolassa. Las Vegasin loiste on edelleen kaukainen käsite, vaikka rahaa on kääritty näilläkin pituuspiireillä. Yhtä kauan kuin on pelattu rahasta, on siitä pelattu myös epärehellisesti – tai ainakin kyseenalaisin keinoin. Kerta toisensa jälkeen pelaajat joutuvat kokemaan, ettei ilmaista rahaa ole oikeasti olemassa. Jim Sturgessin esittämä huippuälykäs Ben Campbell opiskelee MIT:ssa ja yrittää kerätä rahaa päästäkseen Harvardin lääketieteelliseen. Lukukausimaksut ovat tähtitieteelliset keskiluokkaisessa perheessä kasvaneelle pojalle. Miesten pukuliikkeen myyjän palkka ei riitä lähellekään. Professori Micky Rosan (Kevin Spacey) ei tarvitse useasti houkutella matemaattisesti ylivertaista oppilasta, kun Ben ottaa jo paikkansa salaisessa kerhossa, jonka viikonloppuretket suuntautuvat Vegasiin. Lahjakkaista opiskelijoista koottu ryhmä kerää pelimerkit blackjack-pöydästä käsimerkkien avulla ja laskien kortteja professori Rosan alaisuudessa. Nuoren miehen toiveet toteutuvat, kun menestystä, naisia ja autoja riittää joka viikonlopulle. Elämä tuntuu unelmalta, eikä Ben enää muista parhaita kavereitaan, jotka jäävät hänen vaihtaessaan väärennetyt henkilöpaperinsa ja tekoviiksensä kerta toisensa jälkeen saadakseen rahat kouluun.
Leikin lopettaminen on paljon vaikeampaa kuin sen aloittaminen. Campbell osaa huijata paremmin itseään kuin pelipöydän jakajia. Hän muuttuu rahakoneeksi, jota ei voi pysäyttää mikään, eikä häviö ole mukana vaihtoehdoissa. Oman elämänsä nuoret sankarit ajautuvat vauhdin luomaan ympäristöön, jossa ajantaju ja päämäärät hämärtyvät. Hurmosjakso on herkullista katseltavaa helposta elämästä utopioita vaalineille. Vegasin helppo elämä törmää raadollisesti kovaan käteen, joka tässä tapauksessa ruumiillistuu Matrixin Morpheuksena tunnettuun Laurence Fishburneen.
Kaksikymmentäyksi on luku, johon pelaajat tähtäävät korteillaan. He pelaavat jakajaa vastaan joko saamalla lukunsa tasan kahteenkymmeneenyhteen tai lähemmäksi sitä kuin jakaja. Luvun ylitettyään häviää. Peli on sukua Suomessa paremmin tunnetulle ventille, joka puhekielessäkin on alkanut tarkoittaa lukua kaksikymmentäyksi.
Kevin Spaceyn karhunpojan hymyssä on aina ollut jotakin hämmentävää ja pelottavaakin. Korttipakan jokerina hän saa näköisensä roolin. Spacey on elokuvan muistettavin hahmo, eikä vain ratkaisevassa asemassaan, vaan lyödessään itsensä valkokankaan läpi ensihämmennyksen jälkeen. Jim Sturgess taas on jokapoika, yhtä uskottava luuseriporukan jäsenenä kuin itsevarmana kasinovoittajana. Supermanin paluusta tutulla Kate Bosworthilla puolestaan on niin muistettavat kasvonpiirteet, että huvittaa, kun hänen roolihahmonsa uskottelee kasinohenkilökunnalle olevansa eri pelaaja kuin edellisenä viikonloppuna pelkän peruukin turvin.
Näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, mutta juoni on vanhan kierrätystä uusilla trendikkäämmillä kulisseilla höystettynä. Nörttikaverit tosin viettävät aikaansa enemmän baarissa kuin tietokoneella, jos jotain uutta länsirintamalta haluaa hakea. Elokuvan lopusta on yritetty rakentaa jännittävämpi ja yllättävämpi, jota katsoja ei osaisi odottaa. Loppuratkaisu on kuitenkin käännetty niin monta kertaa ympäri, että se on palannut lähtöasemaansa: kuvapuoli ylöspäin pelipöydälle. Elokuvan opetus peliriippuvaisille, jos sellaista on olemassa, jää myös melko ristiriitaiseksi.