Angélique (Isabelle Carré) on aikansa paras suklaantekijä hakemassa töitä pieneltä suklaatehtaalta. Anqéliquen saapuminen heikosti menestyvän yrityksen työhaastatteluun luulisi olevan kohtalon tekosia, mutta kaikki ei kuitenkaan suju odotetusti. Putiikin omistaja Jean-René Van Den Hugde (Benoît Poelvoorde) vääntelehtii tuskissaan työhaastattelun aikana ja palkkaa Anqéliquen siltä istumalta. Anqélique ei kuitenkaan tiennyt hakevansa valmistusosaston sijaan supliikkityöhön, kiertämään jälleenmyyjien luona suklaanvalmistajan myyntitykkinä.
Vahinko ei kuitenkaan tule korjatuksi, koska sekä Anqélique että Jean-René ovat parantumattoman ujoja ja rakkaudenpelkoisia. Tilanteen selvittäminen ja yrityksen elvyttäminen olisi liian pelottavaa kanssakäymistä, joten toisiinsa ihastuneet hissukat tyytyvät nykytilanteeseen.
Romanttisen komedian lopputulema ja päähenkilöiden matka yhteen ovat lajityypille ominaisia, joten yllättäviä käänteitä ei ole. Pienimuotoinen ja maanläheinen elokuva kuitenkin viehättää 1950-lukuisella tunnelmallaan.
Elokuvan tuoreus on siinä, että ihastuneiden välillä ei tällä kertaa ole mitään ulkoista estettä, vihaista anoppia tai kolmatta pyörää. Anqélique ja Jean-René luovat ongelmansa omista sisäisistä peloistaan.
Sosiaalisten tilanteiden paineet ovat silminnähtävät, kun kaksikko yrittää nauttia ensimmäisestä yhteisestä ravintolaillastaan. Molemmat yrittävät tehdä kaikkensa viehättääkseen toista ja onnistuvat samalla sössimään ruhtinaallisesti. Tai ainakin luulevat epäonnistuneensa, sillä vastapuoli on niin keskittynyt ja järkyttynyt omasta mokailustaan, että toisen ulosannin kankeus menee heiltä ohi. Katastrofaalinen illallinen on briljantti kohtaus, joka tiivistää elokuvan ytimen. Siinä yhdistyvät hiljainen komedia harvoin käsitellystä ujoudesta sekä treffi-illan jo valmiiksi koomisista odotuksista.
Anonyymit romantikot -elokuvan traileri
Filmtrailer.com