Adam on hontelo teini, jota koulun kovikset pompottavat. Poika asuu söpöllä amerikkalaisella esikaupunkialueella kaksin äitinsä kanssa. Isä on kuollut Adamin ollessa vauva. Vai onko sittenkään?
Vastauksen arvannee jo elokuvan nimestä. Isojalan poika on samojen ohjaajien käsialaa kuin belgialaisanimaatiot Taikojen talo, Robinson Crusoe ja Sammyn suuri seikkailu. Kaavaan kuuluvat suuret tunteet, sutkauttelevat sivuhahmot ja vauhdikkaat kohelluskohtaukset.
Isojalan pojassa teemana ovat isän ja ehjän perheen kaipuu sekä teini-ikäisen kasvukivut. Isän ja pojan lisäksi tarinassa hassuttelee joukko metsän eläimiä ja lauma Tom of Finland -estetiikasta ammentaneita turvamiehiä.
Isojalan poika ei ole kuitenkaan pelkkä kasvutarina. Supersankarielokuville tyypilliset piirteet tuovat kokonaisuuteen oman mausteensa. Isojalalla on erikoisia kykyjä kuten superkuulo ja Tähkäpää-tyyppinen, lähitienoon valaiseva parantamisen kyky. Tarinan eksentrinen pahis haluaa tietenkin hyödyntää Isojalan karvoitusgeeniä tupeelaboratoriossaan.
Isojalan pojassa olisi aineksia riipaisevaan perhedraamaan, moderniin metsämysteeriin tai kutkuttavaan murrosiän kuvaukseen. Viimeistä vaihtoehtoa liipataan läheltä, kun isä opastaa Adamia kohti aikuisten maailmaa hauskassa kohtauksessa: kyllä, karvoja ja isoja raajoja on kaikkialla, mutta toisaalta testosteronista on iloakin. Elokuvan hahmot ja tapahtumat jäävät kuitenkin valitettavan ontoiksi, ja Isojalan legendaa on hyödynnetty ehkä liiankin ylimalkaisesti.