Blinded by the Light on Bruce Springsteenin musiikkiin sekä toimittaja Sarfraz Manzoorin kirjaan ja omiin kokemuksiin perustuva elokuva nuoren pakistanilaispojan elämästä Iso-Britanniassa. Gurinder Chadha, joka ohjasi muun muassa Parempi kuin Beckham -elokuvan ohjaa nytkin varmalla kädellä ja ilahduttavasti ilman turhaa melodraamaa.
Vuosi on 1987 ja Lutonissa elävä Javed lähestyy täysi-ikäisyyttä ja asuu tiukkojen pakistanilaisvanhempien kanssa Lutonissa. Margaret Thatcher on Ison-Britannian pääministeri, työttömyys ja rasismin nousu kalvavat maata ja myös Javed elää jatkuvan rasismin pelossa. Elämä on yksitoikkoista ja tylsää, kunnes luokkatoveri tutustuttaa Javedin Bruce Springsteenin musiikkiin. Springsteen antaa Javedille itseluottamusta ja tuo valoa nuoren miehen harmaaseen arkeen.
Chadhan elokuva on mainio hyvän tuulen leffa. Se ei todennäköisesti voita yhtäkään palkintoa, mutta se on silti merkittävä ja näkemisen arvoinen. Chadha on ohjaaja, joka löytää huumoria ja lämpöä pienistä hetkistä ja uskaltaa nauraa rasismin ja syrjinnän kustannuksella. Kyseessä on elokuva tärkeästä aiheesta, joka ei kuitenkaan koskaan ota itseään liian vakavasti, jolloin elokuvan viestikin menee perille ilman että sitä tungetaan väkisin katsojan kurkusta alas.
Viveik Kalra tekee upeaa työtä Javedin roolissa. Kalralla ei ole paljon kokemusta, mutta sitä on vaikea uskoa, sillä nuori mies on luonnollinen ja karismaattinen kameran edessä. Sivuosat on myös roolitettu vahvasti, erityisesti Javedin isän roolissa nähtävä Kulvinder Ghir on hulvaton, vaikka roolityöstä löytyy myös surullisia sävyjä.
Chadha kuvaa onnistuneesti myös Thatcherin Britanniaa. Visuaalisesti elokuva on masentavan oloinen ja tarkoituksellakin. Vaikka elokuva ei tietoisesti haluakaan keskittyä Thatcherin aikakauden epäkohtiin, työväenluokan ongelmat ja työttömyyden nousu tuovat nyansseja ja tärkeää kontekstia Javedin tarinaan. Myös rasismi on esitetty elokuvassa aidosti, mutta ilman turhaa dramatisointia. Eräässä kohtauksessa Javed kohtaa miehen, joka on kirjoittamassa seinään rasistia kommentteja. Mies lähtee seuraamaan Javedia, joka joutuu juoksemaan kotiin asti ja epätoivoisesti koputtaa naapurin oveen. Chadha ei dramatisoi kohtausta laisinkaan, mutta sen vaikutus tuntuu elokuvateatterin penkkiin asti kaikessa kauheudessaan.
Vaikka Blinded by the Light on suurilta osin onnistunut elokuva, se ei kuitenkaan koskaan nouse mahtavaksi musikaaliksi. Elokuva ei jotenkin pääse vauhtiin, vaan tuntuu jarruttelevan liikaa musiikkikohtauksien aikana. Springsteenin musiikki tuo Javedin elämään vapauden tunnetta, mutta tämä ei kuvastu tarpeeksi musiikkikohtauksissa, ne eivät ole tarpeeksi villejä ja energisiä saadakseen katsojan jalan vipattamaan.
Elokuva on oudosti draamakomedian ja täysiverisen musikaalin välimaastossa. Siinä on musiikkia enemmän kuin tarpeeksi musikaalia varten, mutta elokuva tuntuu valitsevan vakavamman reitin, mikä on harmi, sillä muutama hurmiollinen tanssikohtaus olisi ollut paikallaan. Siitä huolimatta Blinded By The Light on hieno ja hauska elokuva, joka tempaisee mukaansa.