Robert ”Bob” Nesta Marley (1945–1981) oli kaikista Jamaikalta kummunneista reggae-muusikoista se kaikista näkyvin ja legendaarisin kyseisen musiikkilajin laajempaan maailmantietoisuuteen tuojista. Monet hänen kappaleensa elävät edelleen kollektiivisessa muistissa. Niinpä oli vain ajan kysymys, milloin hänestä tehtäisiin elämäkertaelokuva, sen arvoinen hän totisesti on.
No, nyt sellainen nähdään valkokankailla.
Elokuvan varsinainen tarina keskittyy vuosiin 1976–1980, Marleyn ehdottomiin huippuvuosiin ja maailmanläpimurtoon. Lähtöpisteenä on vuoden 1976 rauhankonsertti, jonka Marley (Kingsley Ben-Adir) haluaa järjestää yhdistääkseen politiikan ja eri rikollisryhmien välisen verisen taistelun repimät jamaikalaiset. Kotikonnuilla kuuluisaa muusikkoa varoitetaan konsertin aiheuttamista vaaroista, mutta jääräpäisesti Marley vie suunnitelmansa läpi.
Sinänsä konsertti onnistuu tapahtumana, mutta jotain ampiaispesää hän tulee silti sohaisseeksi. Hieman konsertin jälkeen asemiehet hiipivät yön pimeässä tähden taloon.
Tapahtuma saa Marleyt lapsikatraineen ja The Wailers -yhtyeen suunniltaan, ja he päätyvät Lontooseen parempaan turvaan. Kuuluisan musiikkituottaja Chris Blackwellin (James Norton) siipien suojissa Bob Marley & The Wailers levyttää parhaiten tunnetut kappaleensa ja kiertää soittamassa pitkin ja poikin. Musiikinteon ohella Marley pitää yllä kuntoaan lenkkeilemällä ja pelaamalla puistofutista runsaan ruohonpolton ohessa. Sekä siittämällä lapsia vaimonsa Ritan ja muiden naisten kanssa.
Musiikki toimii, suosio kasvaa, kotielämäkin joten kuten Ritan pitäessä karusellin pyörimässä. Lapsuudenystävä Don (Anthony Welsh) tekee mitä managerit näissä tarinoissa aina tekevät: käärii sopimusrahoja omiin taskuihin. Mutta niin vain paratiisi luikertelee käärme: Marleyn etuvarpaan kynsi tulehtuu pahasti, eikä ota millään parantuakseen. Lopulta lääkäriin pakotettuna Bob saa kuulla pysäyttävän diagnoosin.
Kuten todettua, Bob Marley ansaitsee elokuvan elämästään ja musiikistaan. Mutta ei totisesti tällaista. Ohjaajanpallille istutettu brittiläis-karibialainen Reinaldo Marcus Green teki itsensä tunnetuksi edellisellä elokuvallaan King Richard (2021), josta Will Smith voitti parhaan miesnäyttelijän Oscarin, mutta joka muistetaan Smithille porttikiellon tapahtumaan tuoneesta läimäytyksestä gaalassa.
Käsikirjoittajatkin ovat kyllä perehtyneet aiheeseen hyvin. Pahimpana kantona kaskessa lienevät olleet Bob Marleyn perilliset vaimo Ritasta aina poika Ziggyyn. Elokuvan tuottajien joukossa on aivan liian monta Marleyta, jotka selvästi ovat määränneet pikkutarkasti, minkälaisen kuvan muusikkoikonista saa kertoa. Tuloksena on uskomattoman tylsä ja puiseva sikermä Bob Marleyn vaiheita, jotka eivät lopulta kosketa juuri lainkaan.
Elokuvan suomalaisen julisteen myyntilauseena on: ”Löydä tarina legendan takaa”. Niin vain sekä tarina ja legenda itse jäävät sekavan kerronnan jalkoihin.
Hannu Liekso