Ah, ollapa taas nuori. Bodies Bodies Bodies -elokuvassa joukko parikymppisiä Gen Z -nuoria linnoittautuu hulppeaan kartanoon pitämään myrskybileitä. Sophie (Amandla Stenberg) tuo uuden tyttöystävänsä Been (Maria Bakalova) pippaloihin, mikä tuntuu heti aiheuttavan pientä jännitystä koko porukassa. Sophie tuntuu salailevan Beeltä jotakin, mutta myös Beellä on omat salaisuutensa.
Alice (Rachel Sennott) on tuonut mukanaan huomattavasti vanhemman poikaystävänsä Gregin (Lee Pace), ja sekös ärsyttää Davidia (Pete Davidson). Sophien ex-tyttöystävä Jordan (Myha’la Herrold) on myös erityisen kireä. Joukko pelaa Bodies Bodies Bodies -peliä, jossa yksi heistä leikkii tappajaa, mutta kun bileiden vieraita alkaa kuolla, on pian selvää, että joukossa on ihan oikea murhaaja.
Elokuvateattereissa ei ole nähty pitkään aikaan erityisen viihdyttävää kauhuelokuvaa. Scott Derricksonin The Black Phone oli ihan mukiinmenevä, mutta Halina Reijnin Bodies Bodies Bodies on erinomaista viihdettä. Kyseessä ei ole tämän vuosituhannen paras tai edes muistettavin kauhuelokuva, mutta en muista milloin olisin viimeksi nauttinut näin paljon kauhuelokuvan katselusta.
Bodies Bodies Bodies härnää anteeksipyytelemättömästi Gen Z -nuorisoa. Erityisesti Alice on melkein jopa karikatyyri kaikessa hölmöydessään. Sarah DeLappen käsikirjoitus hupailee niin podcastien, itsekeskeisyyden kuin julkisuudenhakuisuuden kustannuksella erittäinkin terävästi muttei koskaan ilkeästi.
Vaikka kaikki näyttelijät ovat hyvässä vedossa, on Rachel Sennott elokuvan tähti. Alice on kaikessa itseriittoisuudessaan lähes sietämätön, mutta Sennott kääntää sen hauskaksi leikiksi, jota on viihdyttävää katsoa. Myös Davidson ja Pace ovat erinomaisia, erityisesti Pace vetää läskiksi omat kohtauksensa, ihan positiivisessa mielessä.
Maria Bakalova sai Borat 2 -elokuvasta Oscar-ehdokkuuden aikaisemmin tänä vuonna. Bodies Bodies Bodies todistaa, ettei Bakalova ole mikään yhden hitin ihme vaan erittäinkin rautainen näyttelijä. Bee on ajoittain ärsyttävänkin passiivinen; elokuvan juoni usein vain tapahtuu hänen ympärillään ilman että Bee on aktiivinen osapuoli siinä, mutta Bakalovan herkkä ja monitasoinen roolisuoritus pelastaa paljon.
Elokuvasta uhkaa loppua puhti, eikä sen loppuratkaisu ole läheskään yhtä herkullinen kuin sitä edeltävät tapahtumat. Hahmojen välille luotu dynamiikka ja erilaiset konfliktit ovat kiinnostavia, ja katsoja arvailee ihan loppuun asti kuka todellinen murhaaja on. DeLappe ja Reijn tasapainottelevat elokuvan monia elementtejä taitavasti, ja Disasterpeacen musiikki on myös erinomaista.
Bodies Bodies Bodies ei varsinaisesti ole pelottava, mutta se on hulvattoman hauska, ihanan verinen ja tajuttoman viihdyttävä. Se on vuoden 2022 kauhutapaus.
Maria Lättilä