Cheerleading on Wikipedia-internetsanakirjan mukaan urheilujoukkueen kannustamista huudoin ja koreografioin. Cheerleading alkoi Yhdysvaltojen itärannikon yliopistoissa 1880-luvulla, ja aina 1920-luvulle saakka vain miesten voimin, kunnes naisetkin alkoivat päästä yliopistoihin. Kilpailumuodoksi laji muodostui 1970-luvulla. Suomeen cheerleading rantautui 1980-luvulla amerikkalaisen jalkapallon kilpailutoiminnan alun myötä.
Rovaniemellä kotiaan pitävä, dokumentin kuvausten aikaan Arctic Circle Spirit Cheerleaders -nimellä tunnettu seura piti säännöllisesti perää kilpailuissa, vaikka työtä on tehty paljon. Valmentaja Miia uhraa rakkaalle harrastukselle kaiken ajan, joka kauneudenhoitoalan töiltä ja lemmikeiltä jää. Millekään parisuhteen miettimiselle ei ole sijaa. Miia yrittää erilaisia valmennusmetodeja ryhmäänsä, mutta sijoitukset eivät nouse. Hän lähtee käymään lajin emämaassa Yhdysvalloissa teksasilaisessa valmennuskeskuksessa, jossa harjoitusolosuhteet ja tekemisen meininki on kuin valovuoden päässä kotikutoisesta Rovaniemestä.
Miia saa kuulla periamerikkalaista puhetta voittamisen tärkeydestä ja sinnikkyydestä. Oppejaan hän ryhtyy soveltamaan suojatteihinsa toivoen vihdoin parempaa menestystä. Elokuva seuraa kaikkiaan kolmen vuoden ajan myös kahta Miian haastavinta valmennettavaa: äitinsä kuolemasta toipulevaa Patriciaa (Patea) ja motivaation kanssa painivaa Ainoa.
Kanadalainen dokumenttiohjaaja Christy Garland on tarttunut sinänsä eksoottiseen aiheeseen suurella lämmöllä ja rakkaudella kohteitaan kohtaan. Vaikka elokuvan viitekehyksenä on cheerleading, kertoo se silti enemmän kolmen nuoren naisen kipukohdista. Elokuva on selvästi kerronnaltaan ja kolmea nuorta naista seuraten kuin sukulaisteos Mina Laarmon ohjaamalle Matka minuksi -dokumenttielokuvalle kahden vuoden takaa.