Aki Kaurismäki ei Suomessa varmaankaan esittelyjä kaipaa, mutta esittelenpä kuitenkin. Kaurismäki on noussut omintakeisella, kuivalla ja terävällä otteellaan ylivoimaisesti kotimaisen elokuvan suurimmaksi nimeksi. Hän on kerännyt pitkällä urallaan laajasti faneja ympäri maailmaa. Yksi heistä on Veljko Vidak, joka ystävystyi Kaurismäen kanssa vuosia sitten. Kun Vidak kuuli ohjaajan rakentavan synnyinseudulleen elokuvateatteria, päätti hän muuttaa vuodeksi Karkkilaan seuraamaan projektia. Mukaansa Vidak nappasi kameran, jolla kuvattaisiin Cinéma Laika -elokuva.
Cinema Laika on dokumentti Aki Kaurismäestä. Se voi naamioitua joksikin muuksi, mutta sitä se pohjimmiltaan on. Elokuva seuraa Kino Laika -elokuvateatterin rakentamista pieneen Karkkilaan. Rakentamisen lomassa kuullaan ja nähdään myös useita Karkkilan asukkaiden keskusteluja taiteesta, elämästä ja ennen kaikkea siitä, miten hieno mies Aki Kaurismäki on. Ruudulla vilahtaa myös muutama elokuvan ystäville tuttu nimi, joista mieleen jää ainakin Juho Kuosmanen sekä itse Jim Jarmusch.
Cinéma Laika on teknisesti varsin pätevä dokumentti, jonka ongelmat löytyvät jostain aivan muualta kuin toteutuksesta. Kuvaus on erinomaista ja esteettisesti aseteltu kamera tuo parhaimmillaan mieleen Kaurismäen omien elokuvien visuaalisuuden. Tämä on hyvin vaikuttavaa dokumentilta. Myös leikkaus on luontevaa ja sulavaa.
Valitettavasti Cinéma Laikan sisältö jää ontoksi. Elokuva etenee Karkkilan asukkaiden keskustelujen ja pienten hetkien kautta, paitsi että nimenomaan ei etene. Dokumentin ongelma piilee sen rakenteessa. Cinéma Laika on täynnä yksittäisiä keskusteluja, jotka eivät vie kokonaisuutta eteenpäin. Eri palaset ollaan liimattu yhteen ilman selkeää draamankaarta, mikä saa kaiken tuntumaan hajanaiselta.
Elokuvasta siis puuttuu suunta. Toki mukana on jatkuva Kino Laikan rakennus, mutta se tuntuu enemmän kehykseltä, jonka sisään rakentaa tarina, kuin itse tarinalta. Kehyksistä löytyy kuitenkin vain yksittäisiä palasia, joista ei synny kokonaisuutta. Eksynyt kerronta saa kokonaisuuden tuntumaan pahimmillaan melko tyhjänpäiväiseltä. Voimakasta tarinaa ei synny, minkä vuoksi elokuvan lyhyt kesto tuntuu liian pitkältä. Lyhytelokuva aiheesta olisi voinut toimia paremmin.
Karkkilan asukkaiden elämästä pienessä kaupungissa, elokuvan merkityksestä tai Kino Laikan rakentajista olisi varmasti voinut ammentaa jotain voimakasta ja kiinnostavaa, mutta mitään ei oikein käsitellä, kun henkilöiden keskustelut tuntuvat olevan vain ja ainoastaan Kaurismäen ihannointia. Elokuvassa ei ole vahvoja, moniulotteisia tai voimakkaita teemoja, vaan viesti tuntuu jäävän puolitiehen.
Cinéma Laika ei lopulta tunnu kertovan oikein mistään muusta kuin siitä, että Aki Kaurismäki on upea taiteilija. En kyseistä väitettä tietenkään kiistä, mutta jos teoksella ei ole muuta sanottavaa, herää kysymys, tarvittiinko tätä elokuvaa. Lopulta itse Kaurismäkeenkään ei oikeasti uppouduta kovin syvälle, kun ukko ei itse ole ruudulla paljoa yhtä haastattelua lukuunottamatta (joka onkin elokuvan ehdoton huippuhetki). Kun Karkkilaa ja Kaurismäkeä kunnioittava elokuva tuntuu jättävän kummankin asian käsittelemisen suhteellisen pintatasolle, ei käteen jää paljoa. Myös pohdinta elokuvan ja elokuvateatterien voimasta jää ontoksi, kun fokuspiste on siellä täällä.