Coco avant Chanel on viehättävän romanttinen ja osin traaginenkin draama siitä kuinka Gabriellesta tuli Coco ja myöhemmin tuotemerkki, Chanel.
Viime vuonna tuli kuluneeksi 125 vuotta Coco Chanelin syntymästä, ja sen vuoksi häntä kunnioitetaan nyt jo toisella elokuvalla. Coco avant Chanel kuten myös jo aikaisemmin ilmestynyt Coco Chanel & Igor Stravinsky ovat molemmat ranskalaista tuotantoa.
Gabrielle ’Coco’ Chanel oli merkittävän rohkea ja kapinahenkinen nainen omana aikanaan. Hän loi naisten muodin uudelleen yksinkertaistaen sen. Hän poisti turhat sulat, röyhelöt ja koristeet, jotka antoivat tuolloin hatuille ja asuille naiseuden leiman. Coco Chanel aloitti kumoukselliset muutokset vapauttamalla ensin omat kylkiluunsa, ja tätä esimerkkiä muutkin naiset pian seurasivat. Hän teetti itselleen mustan iltapuvun, joka tuolloin oli värinä sovelias vain miehille. Coco Chanelin suurimpiin saavutuksiin voidaan lukea se, että hän antoi naisille vapauden hengittää sekä oikeuden pukeutua mustaan väriin myös aikansa hienostopiireissä.
Kuten elokuvan nimikin paljastaa, kyseessä on tarina siitä kuinka Gabriellesta (Audrey Tautou) tulee Coco Chanel. Elokuvassa nähdään mitä nuorelle Gabriellelle ja tämän sisarelle Adriennelle (Marie Gillain) tapahtuu, kun isä eräänä aamuna kyyditsee heidät orpokodin pihaan ajaen pois taakseen katsomatta ja koskaan palaamatta. Gabrielle tietää olevansa erilainen kuin muut eikä häneltä puutu rohkeutta näyttää sitä. Elokuvassa selvitetään ehkä turhankin selkeästi se kuinka Gabrielle saa uuden nimensä, Coco. Vielä monta päivää elokuvan katsomisen jälkeenkin kyseinen kabaree-sävelmä soi päässä eikä tahdo jättää rauhaan.
Coco tietää, ettei tule koskaan menemään naimisiin. Adrienne taas on rakastunut huomattavasti parempiarvoisempaan eli aviollisesti itselleen epäsopivaan mieheen. Sisar löytää kuitenkin onnen, jota myös Coco huomaa kaipaavansa. Jäätyään yksin Pariisiin ompelijattareksi sisaren paettua maalle rakastettunsa kanssa myös Coco päättää lähteä hakemaan itselleen sen mitä haluaa, oman mahdollisuutensa.
Mahdollisuus tuleekin yllättävää kautta ja tuo mukanaan oikean rakkauden. Coco heittäytyy tunteidensa vietäväksi kun kyseinen mies Arthur ’Boy’ Capel (Alessandro Nivola) hyväksyy hänet juuri sellaisena kuin hän on, vaatteitaan ja tyyliään myöten. Mustasukkainen entinen rakastaja Étienne Balsan (Benoît Poelvoorde) yllättää Cocon ryhtyessään kilpakosijaksi. Cocon rakkaus saa traagisen lopun, mutta ennen sitä hänen uransa on lähtenyt vahvaan nousuun, kohti suuruutta jota tuskin kukaan olisi tuolloin voinut ennustaa.
Elokuvan tarina on viehättävä
ja kerronta paikoin jopa liiankin verkkaista. Audrie Tautoun roolityö
on varmaa ja tasaista läpi elokuvan. On helppoa nähdä aito Coco Chanel hänen henkilönsä läpi. Suuret tunteet välitetään katsojalle mahtipontisen musiikin säestyksellä tyypilliseen suurelokuvan tyyliin, ja niihin on helppo samastua. Elokuvan alku lupailee ehkä enemmän kuin mitä se lopulta antaa. Alussa huomio kiinnittyy Gabriellen mielenkiintoiseen tapaan hahmottaa maailmaa kiinnittäen myös katsojan huomio pukujen ja hattujen yksityiskohtiin, mutta tämä unohtuu nopeasti elokuvan jatkuessa, eikä tyyliä viedä loppuun asti.
Kaiken kaikkiaan elokuva on hieno kuvaus ajan muutoksesta ja naiseuden murroksesta aikana, jolloin naisen päätehtävänä oli viehättää miehen aisteja. Näin jälkeenpäin ajatellen on vaikea ymmärtää miksi naiset suostuivat tuolloin puristamaan itsensä tiukkoihin liiveihin tai koristautumaan mauttomuuden äärille asti. Mutta silloin se oli tyylikästä. Mieli rientää sadan vuoden päähän tulevaisuuteen ja siihen kuinka meidän aikamme tapoja ja tyylejä tullaan tuolloin arvioimaan yhtälailla. Kenties silloin on vaikea ymmärtää miksi aikamme naiset tunkivat varpaansa suippoihin kengänkärkiin ja antoivat itsensä vaappua arvaamattomissa korkeuksissa hyvin ohuella jalustalla ainoastaan tehdäkseen vaikutuksen. Suurta muutosta ei siis kuitenkaan ole tapahtunut viimeisen vuosisadankaan aikana.