Aaron Eckhart ja Ben Kingsley ovat lentäjiä, jotka vaikuttavat omilla tavoillaan ja omista syistään tehneen urastaan elämänsä pääsisällön. Rutinoitumisestaan huolimatta he ovat päteviä ammattilaisia, mutta se ei auta, kun muu kenttähenkilökunta toimii leväperäisesti, lentoyhtiö kitsastelee huollosta eivätkä matkustajat piittaa turvamääräyksistä. Niinpä heidän ohjastamansa matkustajakone tekee pakkolaskun Tyynen valtameren keskellä.
Valitettavasti he osuvat aavan ulapan ainoaan kiveen mikä lisää liekeissä ja paineistamattomana alassyöksymisen jo aiheuttamaa kuolonuhrien määrää. Lisäksi hylyn kappaleiden kellumisominaisuudet kärsivät siitä pahasti samalla, kun joukko haikaloja saapuu paikalle nauttimaan vielä lämpimistä lentokoneaterioista.
Ahkerasti töitä paiskivan Renny Harlinin osumatarkkuus on ollut melko satunnaista 1980- ja 90-lukujen kulta-aikansa jälkeen. Etenkin 2020-luku on ollut melko syvällä kyntämistä. Siksi onkin mukavaa julistaa Deep Water hänen pitkästä aikaa viihdyttävimmäksi elokuvakseen. Enkä sano sitä vain siksi, että olen yleensä suuri haielokuvien ystävä ja erityisesti Harlinin Deep Blue Sean (1999) fani. Deep Water on saanut muutenkin maailmalla positiivista vastaanottoa – toki tietysti vain oman lajityyppinsä kehyksissä.
Erityisen miellyttävää on se, että Deep Waterin onnistumiset ovat pitkälti Harlinin ansiota. Hän on aina osannut ohjata jännitystoimintaa, hän tuntee elokuviensa taustalla olevaa historiaa ja hän selvästi rakastaa sitä. Deep Water kanavoi erityisesti 1970-luvun katastrofielokuvien trooppeja jäämättä niiden vangiksi. Pakkolasku on hienosti rakennettu ja toteutettu, ja se valmistelee katsojaa hengästyttävästi siihen, että jatkossakaan kukaan ei ole turvassa.
Suurimmaksi osaksi hienosti toteutetut hait eivät välty demonisoinnilta, mutta ainakin ne esitetään luontokappaleina eikä päähenkilöt henkilökohtaisesti tähtäimeensä ottavina hirviöinä. Toisaalta sillä tavalla mukaan olisi ehkä saatu hahmoja, jotka eivät olisi käytännössä vain taustatarinansa muutamalla vedolla määrittelemiä. Mutta se ei pahemmin haittaa, kun Harlin pitää pyörät pyörimässä ja rytmitys toimii. Fyysisen pelottelun ohella mukana on kutkuttavaa jännitystä, kun loppunsa kasvottomien massojen seassa kohtaa myös muutama katsojalle paremmin tutuksi tullut matkustaja.
Hylky ja koralliriutta uhmaavat usein logiikkaa sekä niin fysiikan kuin luonnonlakejakin. Se on silti sivuseikka, kun meno on veristä, efektit toimivat suurimman osan ajasta, mukana on pari onnistunutta säikäytystä ja kokonaisuus onnistuu kumartamaan pariinkin ilmansuuntaan. Amerikkalaiset hahmot jaksavat valaa uskoa perhearvoihin ja inhimillisten konfliktien ratkaisuun nyrkein, ja kiinalaiset saavat hoitaa osansa sankarillisesta ja epäitsekkäästä toiminnasta.
Jouni Vikman
Deep Water -elokuvan traileri
