Fast & Furious -saagan lopetukseksi mainittu elokuva on oikeasti ensimmäinen osa ties kuinka monen ”päätösosan” sarjassa. Joku on ilmeisesti katsonut markkinoinnin kannalta fiksummaksi puhua viimeisestä kuin yhdestä mahdollisesti viimeisimmistä elokuvista. Kyynisyys on ymmärrettävää, sillä elokuvan myötä alkaa epäillä myös erinäisiä kinasteluita pelkästään mainosmielessä generoiduiksi.
Kyynisyydestä huolimatta on silti todettava, että Fast & Furious X sisältää ihan oikeaa lopullisuuden tunnelmaa ja tunnetta ”perinnön jättämisestä”. Ja mikä parasta, se on aivan huikea viihdepläjäys!
Laittomien kaahailukisojen mestareista pikkurikollisten kautta maailmaa pelastaviksi superagenteiksi kehittyneet Fast & Furious -tyypit kohtaavat uhan menneisyydestään. Jason Momoa esittää herkullisen överisti pahista, joka on päättänyt pistää sankarimme ja kaikki heitä ikinä auttaneet tahot maksamaan kokemistaan menetyksistä. Momoa revittelee ihastuttavan räikeästi stailattuna konnana sellaisella antaumuksella, että ei ole väliä, vaikka se tekee paikoin vaikeaksi ottaa hahmo tosissaan.
Koska koston kohde on koko F&F-kaarti, elokuvassa on aivan uskomaton tähtikaarti, joka seuraavassa/seuraavissa osissa todennäköisesti vain kasvaa.
Päädyin arviossani hieman tylsään kolmeen tähteen. Yhtä hyvin olisin voinut antaa kaksi tähteä, sillä kyseessä on aivoja raapivan typerä ja todella huonosti käsikirjoitettu tekele. Hahmoja ohjaa toimintakohtauksesta toiseen ”nerokas” juonenkäänne, kun vuoron perään joku toteaa: ”Tiedän yhden tyypin…” tai ”Tiedän yhden paikan…”. Sitten saadaan havaita, että pahis on ollut taas askeleen edellä, koska hän pystyy ennakoimaan sankarien sattumanvaraisimmatkin liikkeet. Ja taas mennään johonkin paikkaan tapaamaan jotain tyyppiä!
Toisaalta ne toimintakohtaukset ovatkin sitten läkähdyttävän upeita, usein todella pitkiä. Teknisesti loistavasti toteutettujen ja leikattujen jaksojen aikana ei voi kuin nauttia epäuskottavien ylilyöntien älyvapaudesta. Elokuva päätyy cliffhangeriin, joka missä tahansa muussa toimintaleffassa olisi ollut huipentuma, nyt se on vain yksi muiden joukossa. Silti pitkälti yli kaksi tuntia ovat kuluneet kuin siivillä, ja jatkoa olisi ollut valmis katsomaan vaikka toiset mokomat lisää.
Siksi olisin yhtä hyvin voinut antaa elokuvalle neljäkin tähteä. Valitettavasti upeita toimintahetkiä rytmittävät kohtaukset, joissa hahmot puhuvat keskenään. Kun silmäkarkki ei hämää katsojaa, F&F-maailmankuvan vastenmielisyys ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jokaisen hahmon toksisuus tökkii pahasti.
Mutta kun toimittaja, joka katsoo näkemiään sarjan aikaisempia elokuvia todella vinoon, on näin innostunut näkemään jatkoa tälle rymistelylle, sen on pakko merkitä jotain!
Jouni Vikman