Lempeä jätti Ferdinand ei ole samanlainen kuin ikätoverinsa. Muilla nuorilla härillä on vain yksi tavoite: päästä suurelle areenalle härkätaistelun tähdeksi. Ferdinand haluaisi vain haistella kukkasia ja olla ystävällinen kaikille, minkä vuoksi häntä kiusataan ja solvataan. Ferdinand karkaa härkiä taisteluihin valmistelevalta tilalta ja löytää oikean kodin täynnä rakkautta ja hyväksyntää.
Lapsuudesta tutun iltasadun animaatioversio lunastaa kovat odotukset vaivatta. Carlos Saldanhan ohjaus tarjoilee huumoria ja sanomaa sekä lapsi- että aikuiskatsojille. Ferdinand ottaa sievällä tavalla kantaa härkätaisteluihin ja siihen, miten härät elävät ihmisten tarpeita varten: joko niiden kustannuksella tehdään viihdettä tai ne joutuvat teurastamolle.
Lasten elokuville tyypillisesti yksi käsiteltävistä teemoista on ystävyys. Ferdinandin oman pohdinnan ja oivallusten ohella ystävyys on väylä tuoda esiin sitä, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus olla oma itsensä. Ferdinand kulkee omia reittejään ja osaa ajatella asioita paljon laajemmin kuin konemaiset häränköriläät. Kasvaessaan Ferdinand saa rohkeutta kertoa ajatuksiaan ääneen, vaikka muut eivät tahtoisi kuunnella.
Härkien lapsuudesta kertova osuus käyttää aikaa esitelläkseen hahmot kunnolla. Ilmeikkäät hahmot jäävät mieleen, vaikka niitä on paljon. Erilaiset härkäpersoonat, hiukan hullu ja karmeasti rääkyvä vuohi, ylihienostuneet tanssivat hevoset ja kierot siilit kutkuttelevat nauruhermoja.
Sympaattinen ja omilla aivoillaan ajatteleva Ferdinand on oiva roolimalli kenelle tahansa nuorelle. Kokonaisuus on viihdyttävä, vauhdikas ja koskettava, eikä suomenkielisten ääninäyttelijöiden suorituksissa ole moittimista. Hahmojen toilailuille saa hekottaa ääneen, ja herkin katsoja saa välillä pyyhkiä salaa silmäkulmaansa. Animaatio näyttää varsin hyvältä ja viimeistellyltä, mutta 3D-versio ei tuo siihen uusia ulottuvuuksia.