Fingerpori

GENRE ENSI-ILTA 16.10.2019 TÄHDET

Fingerpori-leffa on voinut olla tuotantoyhtiön mielestä nerokas idea, mutta Pertti Jarlan sarjakuva ei yksinkertaisesti käänny valkokankaalle.

Sarjakuviin perustuvat elokuvat ovat olleet viime vuosina suurimpia hittejä maailmalla. Siksi varmaan Solar Films -yhtiössä on ajateltu, että sarjisleffa voisi meilläkin olla hittimateriaalia.

Suomessa ei ole suosittuja supersankarisarjakuvia, mutta on meillä sentään Fingerpori, jolle koko kansa nauraa joka päivä. Miksipä sitä ei siirtäisi valkokankaalle!

Tätä neronleimausta on lähtenyt toteuttamaan Mikko Kouki, joka tunnetaan paremmin näyttelijänä. Pertti Jarlan luomaan sarjakuvaan perustuva Fingerpori on Koukin esikoiselokuva, mutta hän ei ole ohjaajana mikään kokematon tekijä, sillä hän on tehnyt pitkän uran teatterissa. Kouki on myös toiminut elokuvan toisena käsikirjoittajana.

Fingerporin viehätys perustuu hassuihin sanaleikkeihin, ja ne ovat lyhyitä väläyksiä, joten niistä ei ole edes yritetty tehdä yhtäjaksoista tarinaa. Sen sijaan on päädytty tekemään neljä erillistä episodia.

Kaupunginjohtaja Homelius (Kari Väänänen), tutkijatyyppi Heimo Vesa (Santtu Karvonen), baarinpitäjä Rivo-Riitta (Jenni Kokander) ja päihdeongelmainen lähihoitaja Krapula-Päivi (Pirjo Lonka) ovat saaneet kukin oman parikymmenminuuttisen tarinansa.

Televisio olisi ollut ehkä parempi formaatti. Pitkänä elokuvana Fingerpori ei nimittäin toimi. Ei se kyllä taitaisi toimia televisiosarjanakaan, sillä lyhyetkin episodit ovat vain ylipitkiä strippejä.

Roolivalinnat ovat kyllä osuvia, ja sarjakuvan visuaalinen maailma on toteutettu kekseliäästi Itä-Saksan mieleen tuovine vaatteineen ja sisustuslementteineen. Mutta siihen se sitten jääkin.

Fingerporin huumori ei yksinkertaisesti toimi näyteltynä. Valkokankaalle siirrettynä vitsit ja sanaleikit tuntuvat väkisin tarinaan ympätyiltä tai menevät kokonaan ohi.

Koska Kouki on suomalainen teatterimies, niin mukana on tietenkin paljon alastomia miesvartaloita ja inhorealistista örvellystä.

Fingerporista olisi ehkä voinut tulla samanlainen kulttiklassikko kuin Jouko Turkan Kiimaisista poliiseista tai Jari Halosen Joulubileistä, mutta siitä puuttuu todellinen turkkalainen vimma ja räväkkyys. Elokuva on pelkkiä hölmöjä vitsejä toisensa perään.

Kaksimielisyyksistä huolimatta Fingerpori on aivan liian kiltti ja mitäänsanomaton tapaus noustakseen kulttiasemaan.

Jussi Huhtala


Aiheeseen liittyvät jutut