Fracture – murtumaton

31.8.2007 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Hyvin alkava, mutta loppua kohden pahasti väsyvä trilleri vaimonsa murhayrityksestä syytetyn miehen ja nuoren huippusyyttäjän välisestä henkien taistelusta oikeussalissa ja sen ulkopuolella.

    Television poliisisarjoja aiemmin ohjannut Gregory Hoblit saavutti tunnettuutta ensimmäisellä valkokangasohjauksellaan Alaston pelko (Primal Fear, 1996), josta tuli roolistaan Oscar-ehdokkuudella huomioidun näyttelijä Edward Nortonin läpimurto. Etevän lakimiehen ja murhasta epäillyn nuoren miehen kamppailu sijoittui suurelta osin oikeussaleihin.

    Sittemmin useita keskinkertaisia elokuvia ohjannut Hoblit tuntuu uutuudellaan Fracture yrittävän toistaa esikoisensa menestyksen. Jälleen tarinan keskiössä on etevä lakimies – tosin tällä kertaa syyttäjä eikä puolustusasianajaja. Jälleen epäiltyjen penkillä on särmikäs hahmo, jonka roolissa nähdään vahva luonnenäyttelijä. Sinänsä hyvistä lähtökohdista ei kuitenkaan tällä kertaa synny kovin hyvää elokuvaa.

    Varakas lentokoneinsinööri Ted Crawford (Anthony Hopkins) ampuu kaunista Jennifer-vaimoaan (Embeth Davidtz) päähän saatuaan tietää tämän salasuhteesta komean nuoren poliisimiehen kanssa. Jennifer vajoaa koomaan ja Ted pidätetään murhayrityksestä epäiltynä. Oikeudessa hän vaatii saada toimia omana puolustusasianajajanaan.

    Willy Beachum (Ryan Gosling) on kovassa uranosteessa oleva nuori syyttäjä, joka on juuri siirtymässä rahakkaisiin töihin yksityiselle puolelle. Hän suostuu kuitenkin – osittain myös Tedin pyynnöstä – toimimaan syyttäjänä ampumisjutussa. Se vaikuttaakin ennaltakäsin helpolta tapaukselta.

    Pian Willy on kuitenkin korviaan myöten vaikeuksissa Tedin paljastuessa nerokkaaksi manipulaattoriksi. Kun osoittautuu, ettei rikospaikalta löydetyllä aseella ole koskaan ammuttu eikä edes Tedin tunnustus ole lainvoimainen, todisteita miehen syyllisyydestä ei yhtäkkiä ole olemassa. Päällepäin helpolta näyttänyt tapaus uhkaa katkaista Willyn koko uran.

    Anthony Hopkinsin jääkylmä, huippuälykäs rikollinen tuo mieleen hänen kuuluisimman roolinsa Hannibal Lecterinä. Hopkins tuntuu kuitenkin näyttelevän tämän roolin autopilotilla. Vastikään Oscar-ehdokkaana ollut Ryan Gosling osoittautuu yllättävänkin yksi-ilmeiseksi roolissa, jossa hän ei ole pelkkien sympatioiden kohde.

    Fracturen pahimmat ongelmat ovat kuitenkin sen käsikirjoituksessa. Vaikka Ted esitellään ovelana manipulaattorina, joka näyttää kiemurtelevan irti syytteestään taidokkaalla ennakkosuunnittelulla, selittämättä jää, miten jotkin osat hänen suunnitelmistaan toteutuvat, vaikkei hänellä ole mitenkään voinut olla mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Melkein yhtä mystisesti aiemmin liki täydellisiä suorituksia urallaan saavuttanut Willy vajoaa Tedin tapauksen edessä täydelliseen neuvottomuuteen.

    Sinänsä kutkuttavan lähtötilanteen jälkeen katsoja jää odottamaan yllättävien käänteiden labyrinttiä, joita ei kuitenkaan koskaan tule. Henkilöhahmot osoittautuvat lopussa juuri sellaisiksi kuin miltä he näyttivät alussa. Suljetulta rikospaikalta puuttuneen aseen mysteeri saa kyllä tavallaan nokkelan, mutta silti kaikkea muuta kuin tyydyttävän selityksen. Tämäkin tapahtuu vasta niin myöhäisessä vaiheessa, että useimmat katsojat lienevät siinä vaiheessa jo kyllästyneet odottamaan.

    Lisää luettavaa