French Riviera

GENRE ENSI-ILTA 12.12.2014 TÄHDET

Renée Le Roux’lla on ongelma. Leskirouvan pyörittämä pieni kasino on uhattuna, sillä asiakasmäärät eivät tahdo riittää ylellisen laitoksen ylläpitoon. Lisäksi Le Roux’n mafiosoksi väittämä rahamies himoitsee hänen elämäntyötään, jotta sen tilalle voitaisiin rakentaa kalliita asuntoja.

Agnès Le Roux’lla on ongelma. Miehestään eronnut nainen matkustaa äitinsä luokse Välimeren rannalle, mutta tämä ei ehdi, jaksa tai halua kiinnostua tyttärestään – ellei tämä sitten halua täysin alistua äitinsä tahtoon. Mikä pahinta, rahaongelmien kanssa painivalla kontrollifriikillä äidillä ei tunnu olevan aikomustakaan maksaa tyttärelleen tämän lakiosaa isänsä perinnöstä.

Maurice Agnelet’lla on ongelma. Hän työskentelee Renée Le Roux’n lakimiehenä ja epävirallisena neuvonantajana, mutta kunnianhimoinen mies haluaisi elämässään eteenpäin. Madame Le Roux ei kuitenkaan ole halukas palkkaamaan innokasta miestä kasinonsa johtajaksi.

Renéen järkähtämättömyys ärsyttää ja lähentää Agnèsia ja Mauricea, ja kohta käynnissä on ihmis- ja rahasuhteiden vyyhti, joka herättää monia kysymyksiä. Onko Renée niin terävä kuin kuvittelee, vai onko kyseessä hiljalleen höpertyvä, kontrollin menettämistä pelkäävä ja ahne vanheneva nainen. Välillä hahmo tärisee, ei hallitse käsiään ja läikyttää sen verran, että alkaa miettiä ovatko ne Renéen ominaisuuksia, vai alkaako 71-vuotias Catherine Deneuve jo olla hieman huonossa kunnossa.

Kyseenalaista on myös Agnèksen (Adèle Haenel) tilanne. Onko omillaan toimeen tulemista haluava nainen lopulta niin itsenäinen ja henkiselta tasapainoltaan niin kunnossa kuin väittää olevansa. Ja onko Guillaume Canet’n näyttelemä naisia pyörittävä Maurice vain vapautunut ja kunnianhimoinen, vai onko kyseessä narsistinen sosiopaatti?

Kysymykset ovat sinänsä kiehtovia, mutta vaikeuttavat keneenkään päähenkilöön samastumista. Jos ei tiedä, että kyseessä on 1970-luvulle sijoittuva tosielämän mysteeriin perustuva rikosdraama, ihmettely alkaa lopulta myös käydä voimille. Ja vaikka tietäisikin, kestää aivan liian kauan ennen kuin elokuva ottaa uuden vaihteen ja muuttuu oikeussalidraamaksi.