Funny Games

/ / / GENRE ENSI-ILTA 04.04.2008 TÄHDET

Itävaltalaisohjaaja Michael Haneke (s.1942) kuvaa usein elokuvissaan ihmismielen ja yhteiskunnan pimeitä puolia.

Hänen tunnetuimmat työnsä Funny Games (1997), Pianonopettaja (2001) ja Kätketty (2005) ovat saaneet paitsi kriitikoitten arvostusta ja lukuisia palkintoja myös herättäneet vilkasta keskustelua.

Nyt Haneke on ohjannut reilun kymmenen vuoden takaisen Funny Games -elokuvansa uudelleen Yhdysvalloissa. Uusi versio toistaa alkuperäisen melkeinpä kuva kuvalta. Herää tietysti kysymys, että mitä järkeä moisessa on.

Haneke on selittänyt ratkaisuaan sillä, että Funny Games tehtiin alun perin amerikkalaisyleisöä ajatellen. Funny Games ottaa kantaa elokuvaväkivaltaan ja nimenomaan sen amerikkalaisiin perinteisiin. Alkuperäistä elokuvaa ei Yhdysvalloissa kuitenkaan tunneta juuri lainkaan, joten uusintafilmatisointi antoi Hanekelle mahdollisuuden kertoa viestinsä myös amerikkalaisyleisölle.

Niille katsojille, jotka ovat nähneet alkuperäisen, ei uusintaversio tuo rakenteeltaan tai käsikirjoitusratkaisuiltaan mitään uutta. Tarinahan on simppeli. Keskiluokkainen pariskunta lähtee lapsineen ja koirineen viettämään viikonloppua kesämökille. Sillä välin kun isä ja poika puuhailevat veneen kanssa laiturilla, putkahtaa naapurista kaksi shortseihin pukeutunutta nuorukaista lainaamaan kananmunia.

Kutsumattomat vieraat esittelevät itsensä Peteriksi ja Pauliksi, mutta välillä he käyttävät myös nimiä Tom ja Jerry tai Beavis ja Butt-Head. Viattomalta vaikuttava tilanne muuttuu muutamassa hetkessä pahaenteiseksi häiriköinniksi. Perhe joutuu nuorten miesten panttivangiksi ja selittämättömän henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi.

Kohtaukset etenevät pieniä muutoksia lukuun ottamatta identtisesti alkuperäiseen verrattuna, mutta saksan sijaan puhutaan englantia. Ainut silmiinpistävä seikka on oikeastaan Nokian moderni kännykkä aikaisemman langattoman puhelimen sijaan.

Uutta ovat tietysti myös anglosaksiset näyttelijät. Nyt pariskuntaa esittävät Naomi Watts (joka toimii myös tuottajana) ja Tim Roth. Koirakin on vaihtunut saksankielisiä komentoja ymmärtävästä schäferistä jenkkiperheelle paremmin sopivaksi kultaiseksi noutajaksi.

Hieman yllättävää kyllä, näyttelijätyö on yhtä vakuuttavaa ja uskottavaa kuin alkuperäisessäkin. Etenkin Watts tekee roolinsa voimakkaalla tunnelatauksella. Michael Pitt ja Brady Corbet tunkeilijoina ovat kylmäverisen karmeita. Muutenkin Funny Gamesin uusi versio on aivan yhtä ahdistava kuin alkuperäinenkin. Sitä ei todellakaan ole tehty viihdyttämään vaan shokeeraamaan ja herättämään samalla kysymyksiä väkivaltaviihteestä. Se on taas toinen juttu, onko uusintaversio tarpeellinen muille kuin neitseelliselle amerikkalaisyleisölle. Eiköhän useimmille muille viesti mennyt kerrasta perille.


Aiheeseen liittyvät elokuvat