The Guardian Angel – Suojelusenkeli

/ / GENRE ENSI-ILTA 29.03.2018 TÄHDET

Arto Halosen kansainvälisenä yhteistuotantona tekemä tosipohjainen jännitysdraama hukkaa kiinnostavia mahdollisuuksia mutta on kiehtovan aiheensa ansiosta mukiinmenevä eurojännäri.

Vuonna 1951 Kööpenhaminassa tapahtui pankkiryöstö, jonka tumpelo tekijä jäi pian kiinni. Miehen outo käyttäytyminen saa poliisin epäilemään, ettei Palle Hardrup olisi toiminut täysin oman tahtonsa mukaan.

Mielenhallinnasta kiinnostunut suomalaisohjaaja Arto Halonen törmäsi sattumalta tapaukseen ja siitä kiinnostuessaan onnistui löytämään sittemmin nimensä muuttaneen Hardrupin. Kaiken lopputulemana on kansainvälinen, suomalais-tanskalainen tositapahtumiin perustuva fiktioelokuva.

Viimeistään Game of Thrones -sarjan maailmanlaajuisesti tunnetuksi tekemä Pilou Asbæk on poliisitutkija Anders Olsen, joka ryhtyy jahtaamaan Hardrupin teon takapiruksi epäilemäänsä karismaattista Bjørn Schouw Nielseniä (Josh Lucas).

Alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa Olsen pestaa avukseen Rade Serbedzijan esittämän professorin purkamaan Hardrupin mielen solmuja. Samalla Schouw Nielsen hiipii lähemmäs Olsenin elämää tekemällä tuttavuutta tämän kirjakaupassa työskentelevän vaimon (Sara Soulié) kanssa.

Tosielämän tapaus on todella kiehtova, ja se on elokuvan kantava voima. Sen ympärille on kasattu ehkä turhankin paljon tavaraa ja ylimääräisiä henkilöitä, joihin ei ehditä paneutua. Asbækin rasitteena on esittää tarinan tavanomaisinta hahmoa, ja vaikka suoritus on ihan mukiinmenevä, Olsen tuntuu ympärillä pyörivien eläväisempien ja salaperäisempien ihmisten rinnalla harmaavarpuselta.

Parhaassa vedossa on monen sivuosan luottonäyttelijä Josh Lucas, joka tekee karismaattisesta manipuloijasta hyytävästi muutakin kuin vain pikkubudjetin Hannibal Lecterin. Sara Soulié säväyttää kieltäytymällä häviämästä tapettiin hänen ja yrmyn Asbækin rinnalla. Sivuosissa nähtävät Pamela Tola ja etenkin Mikko Nousiainen tuhlataan, sillä yleisestä linjasta hilpeän poikkeaviksi stailatut hahmot eivät pääse perustelemaan olemassa oloaan juuri lainkaan.

Hardrupin ja Schouw Nielsenin natsimenneisyyden kautta mielen manipuloinnista pyritään vetämään yksilötapausta laajempia kaaria, mutta harmittavan usein se jää taustalle. Eurojännäreiden joukossa Suojelusenkelillä ei silti ole mitään hävettävää.