Halloween (2007)

GENRE ENSI-ILTA 09.11.2007 TÄHDET

Rob Zombien halpa, vulgaari ja tyylitajuton uusintaversio yhdestä aikamme suurimmista kauhuklassikoista missaa kaiken, mikä tekee John Carpenterin elokuvasta niin loistavan.

1970- ja 80-luvun kauhuklassikoiden uusintaversiobuumi ei ota tyrehtyäkseen. Ja miksi ottaisikaan niin kauan kuin kyseiset ”uudelleenvisioinnit” tahkovat järjettömiä määriä rahaa amerikkalaisilla lippuluukuilla.

Nyt päivitystehtaan liukuhihnalle on päätynyt eräs genren arvostetuimmista klassikoista. John Carpenterin 1978 ohjaama Halloween – naamioiden yö on kaikkien slasher-elokuvien äiti, jonka kauhun suurimpiin mestareihin kuuluva Carpenter teki kengännauhabudjetilla ja loi käsitteen. Tarinassa isosiskonsa 15 vuotta aiemmin Halloween-iltana tappanut Michael Myers pakenee mielisairaalasta ja tekee verisen paluun kotikaupunkiinsa Haddonfieldiin. Yksinkertainen tarina tarjoaa puitteet kauhulle, joka rakentuu valon ja varjojen, subjektiivisen kameran, ahdistavan hengitysäänen, laajakangaskuvauksen ja ikimuistettavan musiikin täydelliselle harmonialle.

Nyt valmistunut uusintaversio on kauhurokkari Rob Zombien (House of 1000 Corpses, The Devil’s Rejects) kolmas pitkä ohjaus ja lähes täydellinen epäonnistuminen. Periaatteessa Zombie paskantaa filmillään kaiken päälle, mikä tekee Carpenterin klassikosta niin loistavan.

Carpenterin Michael Myers oli hyvästä keskiluokkaisesta lähiökodista kotoisin oleva poika, josta pimeys ja murhanhimo ottaa vallan ilman sen kummempia selityksiä. Juuri tämä äärimmäisen pahuuden ja sieluttomuuden selittämättömyys tekee hahmosta niin pelottavan.

Zombien vastaus on valkoisen roskaväen seassa pieleen mennyt ongelmakakara, josta kasvaa rekkakuskin ja vapaapainijan ristisiitokselta näyttävä rasvatukkainen järkäle. Loppupuolella lähinnä seinien läpi mielikuvituksettomasti puskevassa höyryjyrässä ei ole jälkeäkään siitä elegantista aavemaisuudesta, joka nosti Carpenterin luomuksen kauhuikonien kuninkaallisiin.

Pahimmillaan elokuva tuntuu kuin huonon slasher-tuotannon lavasteissa kuvatulta Jerry Springer Show’lta. Dialogi on joko harvinaisen ala-arvoista tai tahattoman koomista. Mukana on uskomaton määrä turhaa vulgaariutta, joka ilmenee jatkuvana roskakielen käytön ja piripääroskaväkihahmojen tulvana.

Zombien ääliömäinen selitys Michael Myersin sekoamiselle löytyy juoposta kasvatti-isästä, strippariäidistä, bimbosta isosiskosta ja koulukiusaamisen kohteena olemisesta. Samalla elokuva menee myös teknisesti sieltä missä rima on matalin. Siinä missä alkuperäinen elokuva oli eteerisen laajakangaskuvauksen taidonnäyte, tyytyy Zombie lähinnä roiskimaan ympäriinsä käsivarakameralla. Jälki on tyylitöntä, tylsää ja lopulta turruttavaa katsottavaa.

Malcolm McDowellin roolisuoritus Myersia hoitaneena tohtori Sam Loomisina (rooli, joka teki veteraaniluonnenäyttelijä Donald Pleasencesta maailmankuulun) on eräs lajityypin historian poissaolevimmista. Muutenkin filmi tuntuu kuin kauhun sammuneiden tähtien luokkakokoukselta. Roolit ovat cameo-vilahdusten pituisia, mikä lisää entisestään elokuvan halpahallimaisuutta.

Huvittavinta on, että Zombie itse tuomitsi joitain vuosia sitten koko uusintaversiobuumin ja vannoi olevansa koskematta siihen. Halloweenin tuottaneiden Weinstein-veljesten tarjoama palkkashekki lienee ollut varsin avokätinen, jotta takki on kääntynyt näin peittelemättömästi.


Aiheeseen liittyvät elokuvat