Hella Wuolijoki jos kuka ansaitsee elokuvansa. Vaatimattomissa oloissa Virossa Ella Murrikina vuonna 1886 syntynyt tahtonainen käy esimerkkinä kelle tahansa menestyksennälkäiselle nyky-ihmiselle.
Hella toimi politiikan kulisseissa verkostoituen niin suomalaisten kuin ulkomaistenkin poliittisten tahojen kanssa. Tästä syystä Valtiollinen poliisi piti häntä tarkasti silmällä. Hella omasi myös tarkan businessvainun, ja hän rikastuikin niin monenlaisella tuontitavaroiden kaupalla kuin myös sahateollisuuden avulla.
Elokuva alkaa vuodesta 1920, jolloin avioliitto Sulon kanssa on jo loppuvaiheissaan. Hella sukkuloi sulavasti yhteiskunnan eliitin parissa samalla kun Vappu-tytär kasvaa lähinnä palvelusväen huomassa. Hella ostaa Marlebäkin upean kartanon ja sen tilukset. 30-luvulla hän alkaa kaivata liike-elämän rinnalle luovempaa puolta itsessään, ja alkaa kirjoittaa näytelmiä. Ensin salanimellä koska pelkää oman nimensä estävän näytelmien esittämisen poliittisista syistä. Yhdessä legendaarisen teatterimoguli Eino Salmelaisen (Pirkka-Pekka Petelius) niin Niskavuori-sarja kuin Juurakon Hulda ja monet muut näytelmät nousevat kansan suureen suosioon.
Sitten puhkeaa talvisota. Bisnekset kärsivät niin, että Hellan on muutettava pienempään ja vaatimattomampaan Jokelan kartanoon. Hellan uskomattomilla yhteyksillä Suomi saavuttaa keskusteluyhteyden Neuvostoliiton kanssa, ja sota saadaan päätökseen. Mutta mitään kiitosta ei Hellalle tästä koidu, ja hän katkeroituu. Jatkosodan aikana eräänä yönä kartanoon tulee nainen. Hän osoittautuu neuvostodesantti Kerttu Nuortevaksi, minkä seurauksena Hella joutuu suuriin vaikeuksiin. Nuortevan tarinan tunnemme jo Jörn Donnerin elokuvasta Kuulustelu.
Hella W. kattaa Hella Wuolijoen elämästä jakson välillä 1920–44. Aika pitkä pätkä vajaaseen puoleentoista tuntiin. Jo monta vuotta elokuvan parissa työskennellyt ohjaaja-tuottaja Juha Wuolijoki pitää paketin hienosti kasassa, eikä sorru tekemään Hellasta, sukulaisestaan, kiiltokuvamaista kaksiulotteista hahmoa, kuten joissain viime vuosien elämäkertaelokuvissa.
Tarina etenee jouhevasti, eikä jää laahaamaan. Eikä se edes voisikaan, sen verran kompakti teos on. Toisaalta tapahtumat vyöryvät valtavana virtana katsojan eteen mahtipontisen musiikkimassan säestämänä, ja tarinaa seuratessaan hengästyy ajoittain. Onneksi, aina välillä, kerronta viipyilee sen verran, että katsoja pääsee taas mukaan, jolloin elokuva palkitsee yleisönsä.
Tiina Weckström tekee hienon suorituksen Wuolijokena. Hannu-Pekka Björkman on tuttuun tapaan loistava hänen vastaparinaan Valpon etsivänä. Yhtä loistava Antti Litja komppaa. Sen sijaan Matleena Kuusniemi jää Vappu-tyttären roolissa ohueksi. Elokuvan ajankuva on luotu suurella pieteetillä, mitä aina taitavan Peter Flinckenbergin kuvaus kannattelee.
Hannu Liekso
Tähdet: ★★★
Hella W. – Traileri