Britanniasta onnistuneesti Hollywoodiin uraa tekemään muuttanut Alfred Hitchcock oli vuoden 1959 Vaarallisen romanssin menestyksen jälkeen juhlittu ohjaaja. Itse hän tuntee ajautuneensa umpikujaan. Kuusikymppisenä häntä pidetään jo eläkkeelle joutavana, eivätkä elokuvat menestyksestä huolimatta kutkuta henkilökohtaisesti kuten hänen uransa alkuvaiheissa, kun hän oli yksi taiteenlajin innovoijista.
Kaiken huipuksi: mitä iloa on yrittää luoda jännitystä yleisöille, jotka haluavat nimenomaan hitchcockmaista jännitystä? Omapäinen ohjaaja päättää osoittaa voimansa mestarimanipulaattorina ja aikoo survoa katsojien kurkusta alas tosielämän makaaberiin rikossarjaan perustuvan nuhjuisen kauhujännärin. Kukaan Hollywoodin silmäätekevistä ei kuitenkaan usko, että Robert Blochin kioskikirjallisuudeksi tuomitusta Psykosta tulisi kunnianarvoisan maestron tasolle sopivaa – saati sitten tuottoisaa – elokuvaa.
Jopa Hollywoodin ykkösnimi huomaa vaikutusvaltaisuutensa rajalliseksi, kun vastassa ovat studioiden rahakirstujen vartijat. Jääräpäinen Hitchcock pistää peliin omaisuutensa. Nerokkaan mutta hemmotellun pikkulapsen lailla käyttäytyvän ohjaajan kaiken kärsinyt vaimo Alma Reville huomaa pian, ettei hänen uhrautumistaan ja tukeaan arvosteta. Niinpä hän jättää pakkomielteisen miehensä vaaleaverikköjensä huomaan ja ryhtyy toteuttamaan itseään omissa kirjoitusprojekteissaan halukkaampien yhteistyökumppanien kanssa. Omistushaluiselle Hitchcockille vaimon viihtyminen ilman häntä on kriisin paikka, mikä ei tiedä hyvää muutenkin liitoksissaan natisevalle elokuvaprojektille.
Hitchcock olisi kaivannut vetäjikseen terävämpiä kykyjä kuin ohjaaja Sacha Gervasin ja käsikirjoittaja John J. McLaughlinin. Muun muassa Black Swanin kirjoittanut McLaughlin on osoittanut, että hänellä on silmään makaabereille ja hauskoille teemoille, mutta ei vielä kykyä luoda niistä alusta loppuun toimivaa kokonaisuutta. Alfred Hitchcock oli suuri persoona, joka saattoi olla pelottava ja julma leppoisan ulkokuorensa alla. Samaa vikaa on ohjaajaa näyttelevässä Anthony Hopkinsissa, joka tuntuu napanneen ohjakset kokemattomalta Gervasilta.
Lopputuloksena elokuva tuntuu toiseen aikakauteen vievän illuusion sijaan pastissina siitä. Oman aikansa tähtien näyttelemisen sijaan nykytähdet keskittyvät heidän julkisista roolihahmoistaan tuttuihin maneereihin. Vain rouva Hitchcockia esittävä Helen Mirren tuntuu näyttelevän todellista ihmistä.
Kaikesta huolimatta Hitchcock on häpeilemättömän viihdyttävä. Se oikoo kulmia draamassaan ja jättää mielenkiintoiset synkemmät teemansa tutkimatta, mutta se toimii opastettuna turistimatkana viime vuosisadan puolivälin Hollywoodin työskentelytapoihin. Vaikka hahmoista puuttuu terä, tuntuvat kaikki osalliset nauttivan suuresti projektistaan. Se välittyy katsomoihinkin.
Tuotantoarvot ovat kohdillaan, ja niin lavasteet kuin tyylitelty värimaailma vetävät sisäänsä vaihtoehtoiseen maailmankaikkeuteen, jonka todellisuudesta tai sen puutteesta ei loppujen lopuksi enää välitä. Aikakauden elokuvia ja tähtiä arvostavalle varsinkin kyseessä on loputon suklaarasia, jonka herkkujen bongailusta ei ole tulla loppua.
Hitchcock -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa