Hitman’s Wife’s Bodyguard

/ GENRE , ENSI-ILTA 16.07.2021 TÄHDET

Yhden tähden leffa ansaitsee lisätähden hyvästä näyttelijäkaartista. Elokuva ei juurikaan naurata, lähinnä itkettää ja myötähäpeä on suuri.

Vuoden 2017 toimintapläjäys The Hitman’s Bodyguard oli viihdyttävä ja yllättävän verinen toimintakomedia, jossa Ryan Reynolds ja Samuel L. Jackson pääsivät yhdistämään voimansa ja verryttelemään komedialihaksiaan. Kukaan ei tainnut varsinaisesti kaivata jatkoa, mutta ohjaaja Patrick Hughes on kuitenkin palannut ohjaksiin. Hitman’s Wife’s Bodyguard on isompi ja pöhkömpi mutta myös huomattavasti huonompi kuin edeltäjänsä.

Reynoldsin Michael Bryce on kovin uupunut ja masentunut menetettyään henkivartijan lupansa. Hän suuntaa etelän aurinkoon hermolomalle vannoen, ettei koske aseisiin tai sotkeudu vahingossakaan vartioimaan ketään. Loma keskeytyy, kun Sonia (Salma Hayek) ja Darius Kincaid (Jackson) sekoittavat Brycen soppaan, jossa koko Euroopan tulevaisuus on uhan alla.

Hitman’s Wife’s Bodyguard on elokuva, jossa ei ole päätä eikä häntää. Elokuvalla ei ole mitään sanottavaa yhtään mistään, mutta sen juoni on kuitenkin hurjan monimutkainen, kun Kincaidit ja Bryce hyppivat maasta ja kaupungista toiseen uskomatonta vauhtia. Juoni ei myöskään ole kovin vesitiivis; mikäli sitä alkaa pohtia tarkemmin, tajuaa juuri kuinka pöllö se oikeasti onkaan.

Vaikka The Hitman’s Bodyguard ei varsinaisesti mullistanut maailmaa tai edes toimintagenreä, se toimi erinomaisesti nimenomaan Reynoldsin ja Jacksonin kemian ansiosta. Jatko-osa on isompi ja hullumpi, ja erityisesti Reynolds on hyvässä vedossa, vaikka elokuvan käsikirjoitus ei varsinaisesti haasta ketään kokeneista näyttelijöistä tekemään mitään mielenkiintoista rooleissaan. Reynolds, Hayek ja Jackson ovat kaikki automaattivaihteella ja vaikka se on viihdyttävää katsottavaa, ei Tom O’Connorin, Phillip Murphyn ja Brandon Murphyn käsikirjoitus valitettavasti tarjoa mitään erityisen muistettavaa.

Elokuva myös toistaa paljon vitsejä ensimmäisestä elokuvasta, ja suurin osa elokuvan hupailusta tuntuukin erityisen lapselliselta ja vitsit vanhoilta. Hitman’s Wife’s Bodyguard olisi voinut naurattaa kymmenen vuotta sitten, mutta nyt se lähinnä aiheuttaa kaameaa myötähäpeää. Ensimmäisen elokuvan efektit olivat hieman kulahtaneita, ja olisi luullut että jatko-osan oletettavasti isompi budjetti olisi sallinut parempaa jälkeä, mutta elokuvassa nähtävät cgi-efektit ovat todella karuja.

Elokuvan leikkaus on niin nopeaa, että se saattaa aiheuttaa herkemmille katsojille migreenin. Toimintakohtaukset ovat viihdyttäviä, mutta suurin osa niistä on hirvittävää mössöä, josta ei saa mitään selvää. Onneksi elokuva on sentään suhteellisen lyhyt, juuri alle sata minuuttia, koska enempää tätä ei olisikaan kestänyt. Reynoldsin poikamainen charmi ja hupaisa ulosanti kantaa elokuvaa, mutta sekään ei voi täysin pelastaa Hitman’s Wife’s Bodyguardia.

Kyseessä ei ole täysin mätä leffa, mutta kaukana siitä ei olla. Hitman’s Wife’s Bodyguard toimii hyvin aivottomana viihteenä ja elokuvassa nähdään ihan kelvollisia toimintakohtauksia. Reynoldsin ja Jacksonin kemia kantaa elokuvaa ja Salma Hayek, jonka rooli oli harmillisen pieni ensimmäisessä elokuvassa, on erinomainen lisä elokuvaan. Silti luulisi, että vuonna 2021 olisimme ansainneet parempaa kuin Hitman’s Wife’s Bodyguard.

Maria Lättilä


YouTube video