Dystooppisen toimintatrillerin keskiössä on Los Angelesissa sijaitseva Hotelli Artemis kesäkuisena yönä vuonna 2028. Enkelten kaupungin kaduilla on laajamittaisia mellakoita, koska valtio on katkaissut vedenjakelun. Lakia valvoo yksityisen sektorin turvallisuusalan yritys, joka ampuu tappaakseen. Valtiolliset sairaalat hoitavat poliisien ja lainvalvojien ampumahaavat. Pimeät sairaalat kuten Hotelli Artemis paikkaavat pahamaineisimpien rikollisten vammat jäsenmaksua vastaan.
Hotellia johtavaa Hoitajaa näyttelee Jodie Foster, jota ei olla nähtykään valkokankailla sitten vuoden 2013 Elysiumin. Hänen hoitsuapurinaan nähdään valtavan kokoinen Everest, jota näyttelee vapaapainija Dave Bautista. Heidän lisäkseen leffassa on sekava galleria erilaisia pahishahmoja, joita näyttelevät Sofia Boutella, Sterling K. Brown, Charlie Day, Brian Tyree Henry sekä Jeff Goldblum ja Zachary Quinto isänä ja poikana. Niminäyttelijöitä siis koko porukka.
Esikoisohjaaja Drew Pearce on aiemmin kirjoittanut muun muassa Mission: Impossible – Rogue Nationin ja Iron Man 3:n. Pearcen Hotel Artemis on komean näköinen ja mielenkiintoinen noir-eksploitaatio, joka lainailee kuvastoaan muun muassa Blade Runnerista ja John Wickistä. Ikävä kyllä leffa ei ole lähellekään esikuviensa veroinen.
Pearcen käsikirjoitus sotkee useita eri juonenpätkiä keskenään, mutta myös kadottaa löysinä roikkuvia lankoja turhan kikkailunsa takia. Kikkailusta muodostuu paha rasite, kun epäloogiset juonenkäänteet ja aukot tekevät lopetuksesta melkoisen antikliimaksin. Juonesta ei kuitenkaan sen kummempia kannata ruveta availemaan: kaikki hahmot liittyvät tietenkin jollain tavalla toisiinsa.
On erityisen harmittavaa, ettei virtuoosimainen Boutella pääse loistamaan omalla tasollaan akrobaattisena lähitaistelijana, vaan hänet on ängetty klaustrofobiseen käytävään tappelemaan äijägangstereiden kanssa. Toimintaa on muutenkin tuskastuttavan vähän. Taistelukohtaukset on ängetty vasta leffan loppupuoliskolle.
Hotel Artemis on kuin korni eksploitaatioraina 1970- ja 80-luvuilta sekoitettuna rappioituneeseen 1930-luvun noir-estetiikkaan, jonka päällä koreilee Blade Runnerin ja Terry Gilliamin visioima (Brazil, 12 apinaa) rähjäisen nostalginen scifi-dystopia. Hienosti luodun maailman tapahtumat eivät kuitenkaan lopulta johda juuri mihinkään. Kulttileffa tästä ei tule, vaikka potentiaalia onkin.
Hotel Artemis -elokuvan traileri
