Zaida Bergroth (Skavabölen pojat) vakiinnuttaa toisella pitkällä ohjauksellaan paikkansa maamme elokuvantekijöiden eturivissä. Hyvä poika on tyylikkäästi kerrottu ja eheä kokonaisuus, joka käsittelee vaikeita teemojaan taiten.
Bergrothin ja Jan Forsströmin käsikirjoitukseen pohjaava elokuva sijoittuu muutaman kesäisen päivän ajalle. Näyttelijä-äiti Leila (Elina Knihtilä) vie poikansa, lukioikäisen Ilmarin (Samuli Niittymäki) ja pikkuveli Unton (Eetu Julin) huvilalle viettämään kesälomaa. Kaupungissa julkisuuden tuottama stressi on kasvanut liian suureksi, kun lööppejä hallitsevat raflaavat tekstit Leilan äskettäisestä ensi-illasta.
Maaseudun rauha rikkoutuu heti, kun yksinäisyyttä kehnosti sietävä Leila kutsuu tuttaviaan juhlimaan. Kosteassa illanvietossa on mukana Aimo (Eero Aho), joka jää Leilan seuraksi muiden jo lähdettyä. Vaimonsa aiemmin menettänyt kirjailija pyrkii lähelle naista, joka tuntuu stressin ja päihteiden vietävänä ailahtelevan suunnasta toiseen.
Todellinen fokus on Ilmarissa, jonka suhde äitiinsä tuntuu jossain vaiheessa nyrjähtäneen. Poika tekee kaikkensa äitiään suojellakseen, eikä kykene toimimaan sosiaalisissa tilanteissa niiden vaatimalla tavalla. Kaikki empatia on varattu Leilalle, sitä ei liikene edes Ilmaria kylillä hännystelevälle Karitalle (Anna Paavilainen), joka tuppautuu keskelle orastavaa perhehelvettiä.
Elokuvan infrastruktuuri muodostuu Leilan, Aimon, Ilmarin ja Karitan välisestä suhdeverkostosta. Hahmot on kirjoitettu rikkaiksi ja täyteläisiksi, mutta ei täyteen: paljon jätetään vihjailun varaan. Hyvä poika esittää enemmän kysymyksiä, kuin mihin se välittää vastata. Tapahtumien katalysaattorina on Ilmari, mutta syytä ei osoiteta.
Päähenkilöiden historia jää monelta osin viitteen tasolle. Siellä täällä nähdään yksittäinen lööppi ja dialogissa saatetaan puida aiemmin tapahtunutta. Turhaan selittelyyn ei koskaan sorruta. Lopputulos on ilmava ja katsojaa aktivoiva.
Aito on myös Bergrothin ja Forsströmin käsikirjoituksen ihmissuhdekuvaus. Aimon ja Leilan välinen kytkös on vivahteikas ja kiehtova. Hyvä poika muistuttaa, kuinka kaukana Hollywoodin konventionaalinen suhdekuvaus on oikeasta elämästä. Elokuva ei tarjoa helppoja vastauksia: viimeinen näytös on kaikkea paitsi vapauttava, eikä hiljattain kasaantuva ahdistus koskaan täysin purkaudu.
Näyttelijät ovat osissaan oivaltavia. Hienoja suorituksia roolista toiseen tekevä Elina Knihtilä vangitsee täydellisesti julkisuuden ristipaineessa riutuvan yksinhuoltajaäidin persoonan intensiivisellä suorituksellaan, ja Eero Aho on vahva motiiveiltaan epäselvänä Aimona.
Anton Vanha-Majamaa
Tähdet: ★★★★