Ympäristönsuojelu on Albert Markovskille (Jason Schwartzman) tärkeä asia. Albertin idealismi ei kuitenkaan sovi yhteen nykymaailman tehokkuustavoitteiden kanssa, ja häntä ollaankin sysimässä syrjään ympäristönsuojeluliikkeen johdosta, vaikka hän on sen alkuperäinen perustaja. Jo pelkästään tämä aiheuttaa hänelle angstia. Se kuitenkin muuttuu suoranaiseksi eksistentialistiseksi tuskaksi hänen nähdessään saman muukalaisen kolmesti yhden ainoan päivän aikana. Voiko kaikki olla pelkkää yhteensattumaa?
Albert päättää selvittää asian. Hän saa kuulla eksistentialististen yksityisetsivien toimistosta ja antaa näille tehtäväksi selvittää mikä on hänen kohdalleen osuneen yhteensattumien sarjan perimmäinen merkitys. Etsiväkaksikko Bernard (Dustin Hoffman) ja Vivian (Lily Tomlin) seuraa asiakkaidensa elämää lähietäisyydeltä, erittäin yksityiskohtaisesti, ja kerättyään siitä tarpeeksi tietoa osaavat vastata eksistentialistis-filosofisiin kysymyksiin ja antaa näennäisille järjettömyyksille asiakkaiden kaipaaman viitekehyksen ja merkityssisällön. Kuten Bernard osoittaa Albertille, kaikki olevainen on viime kädessä yhteydessä toisiinsa ja tältä pohjalta oudoimmatkin asiat on mahdollista selittää ja asettaa osaksi suurta kokonaisuutta.
Eksistentialististen etsivien toimet johtavat kuitenkin vähitellen eskaloituvaan hämmennykseen ja epäjärjestykseen Albertin lähiympäristössä, kun kuvaan astuvat myös menestyvän Huckabees -tavaratalon päällikkötasoinen uraohjus Brad Stand (Jude Law), samaisen tavaratalon mallina toimiva Bradin kuvankaunis tyttöystävä Dawn Campbell (Naomi Watts), Albertiakin kiihkeämmin idealistinen Tommy Corn (Mark Wahlberg) sekä ranskalainen filosofikirjailija Caterine Vauban (Isabelle Huppert), jonka maailmankatsomus on täydellinen vastakohta Berrnardin ja Vivianin vastaavalle.
Kesti viisi vuotta ennen kuin yksi amerikkalaisen independent-elokuvan suurista älyköistä, David O. Russell sai valmiiksi seuraajan hienolle sotasatiirilleen Kolme kuningasta (Three Kings, 1999). Nyt valmistunut uutuus on erittäin nopeatempoinen ja hullu, mutta samanaikaisesti myös säkenöivän älykäs satiirinen komedia nykymaailman elämänmenosta ja siitä, kuinka absurdeihin tuloksiin päästään jos modernin maailman vakiintuneita toimintamalleja yritetään selittää tiukan filosofisista näkökulmista.
Russellin amerikkalaisittain vasemmistolainen arvomaailma kävi selvästi ilmi jo Kolmessa kuninkaassa, ja myös uutuuselokuvassa Albert ja Tommy puhuvat ikään kuin ohjaajan suulla. Idealismin ja materialismin sovittamaton ristiriita kiteytyy parhaiten loistavassa kohtauksessa jossa Albert on vihdoin onnistunut yhdessä Tommyn kanssa löytämään salaperäisen muukalaisen ja molemmat ovat saaneet kutsun tämän kotiin päivälliselle. Syntyvä keskustelu on todellinen komediakirjoittamisen mestarinäyte, jossa hauska dialogi muodostaa hykerryttävän kolminaisuuden yhdessä tilannekomiikan ja rivien välisen painokkaamman sanottavan kanssa.
Russell on kuitenkin tavallaan myös oman fiksuutensa uhri. Katsojien vastaanottokyvystä välittämättä hän on kirjoittanut Jeff Baenan kanssa elokuvansa niin nopearytmiseksi ilotulitukseksi että sen perässä pysyminen vaatii nopeita hoksottimia ja tiukkaa keskittymistä. Lisäksi läheskään kaikki hullut ideat eivät ole täysin toimivia. Ja lopuksi on vielä enemmän kuin todennäköistä, että moni ei edes halua pysytellä niiden ajatuskuvioiden ja tilanteiden perässä joita elokuva rakentaa, eikä tule sietämään monin paikoin kovaäänisiä henkilöitä. Tämä kaikki yhdessä tulee todennäköisesti jakamaan elokuvan yleisön kahtia toisistaan kaukana oleviin ääripäihin: tällaista elokuvaa joko rakastaa tai vihaa.
Loppua kohden I ♥ Huckabees hieman väsähtää, kun kiehtovat ajatusrakennelmat on käsitelty, laitettu järjestykseen, ja unohdutaan pelkän hulluttelun pariin sinänsä mainioiden henkilöiden parissa. Pienine vikoineenkin I ♥ Huckabees on kuitenkin mitä mainiointa amerikkalaista vaihtoehtoelokuvaa, jonka saaminen meikäläisille kankaille ilahduttaa.