Rakkauselokuvagenreä on vaikea uudistaa. Ne tuntuvat kiertävän ikuista kehää: poika tapaa tytön, tyttö ja poika deittailevat hetken, poika menettää tytön ja lopulta poika saa taas tytön. Onnellinen loppu.
Tämä siis hyvin kärjistäen. Onhan meillä nykyään muun muassa seksuaalivähemmistöjen silmin kerrottuja rakkaustarinoita, mutta juoni on kuitenkin lähes aina se tuttu ja turvallinen. Harvemmin sitä rakkauselokuvissa näkee mitään varsinaisesti mullistavaa.
Hongkongilaisen Wong Kar-wain vuonna 2000 ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama In the Mood for Love rikkoo kuitenkin rohkeasti totutun kaavan ja tuo parrasvaloihin petetyt puolisot. Heidät, jotka jäävät roikkumaan tyhjän päälle epätietoisina. Heidät, jotka myös kaipaavat rakkautta ja läheisyyttä.
Chanin ja Chow’n pariskunnat muuttavat naapureiksi 1960-luvun Hongkongissa. Rouva Chanin (Maggie Cheung) aviomies tuntuu olevan koko ajan matkoilla. Niin myös Mo-wan Chow’n (Tony Leung) vaimo tuntuu olevan jatkuvasti töissä ulkomailla. Hylätyt puolisot löytävät pian toisensa, mutta löytävätkö he myös lohtua toisistaan?
Salaisuuksien verhot raottuvat hiljalleen, kun kaksikko tutustuu paremmin toisiinsa. Tunnelma muuttuu intiimimmäksi ja filosofiset keskustelut rakkaudesta, petoksesta ja pettämisestä kiihtyvät.
Kar-wai voitti parhaan ohjaajan palkinnon Cannesissa. Vuonna 2016 In the Mood for Love äänestettiin BBC:n kyselyssä 2000-luvun toiseksi parhaaksi elokuvaksi. Kyselyyn vastasi 177 kriitikkoa ympäri maailmaa.
Ylistyskuoroon on todella helppo yhtyä. In the Mood for Love on poikkeuksellisen elegantti ja kaunis elokuva, vaikka se on samalla myös masentavan surullinen. Pääosakaksikko vetää upeat roolit tunteidensa pakahduttamina surumielisinä puolisoina.
In the Mood for Loven kuvaus on viipyilevää ja kauniin eteeristä. Harkitut hidastukset vaikuttavat alitajuisesti katsojan tunnemaailmaan. Kar-wai on kuin psykologi, joka operoi katsojiensa mieltä skalpellilla. Katsoja ajelehtii elokuvan tunnelmissa yhtä eksyksissä kuin sen pääosahahmot.
Elokuvan puvustus on erityisen näyttävä. Cheungin asut suorastaan leimahtavat liekkeihin sateisissa ja muuten melko värittömissä ympäristöissä. Elokuva on aidolla tavalla 60-lukulaisen näköinen. Se huokuu nostalgiaa.
Kar-wai on ohjannut elokuvansa aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Hän sulkee poissaolevat puolisot kuvan ulkopuolelle. Samalla katsoja saattaa epäillä näkemäänsä ja kuulemaansa, vaikka tiedostaa puolisoiden teot. Eräänlainen elokuvakerronnallinen gaslighting siis.
In the Mood for Loven pitäisi kuulua jokaisen elokuvien ystävän yleistietoon. Ikivihreä klassikko, jota ei aikakaan pysty nakertamaan. Elokuva on verkkaisesti etenevä tyylitelty elokuvahelmi.
Niko Ikonen