Iron Sky

/ / GENRE , ENSI-ILTA 04.04.2012 TÄHDET

Lunastaa lupaukset mutta vain osittain.

Iron Skytä odotettiin pitkään ja hartaasti, joten suuri kysymys kuuluukin, vastaako elokuva sille asetettuja odotuksia.

Ensimmäiset ulkomaiset reaktiot olivat lupaavia. Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa Iron Sky sai aikaan yleisöryntäyksen. Traileria ladattiin miljoonia kertoja.

Vastaus kysymykseen on, että Iron Sky lunastaa lupaukset osittain. Se suorastaan ylittää odotukset toisaalla mutta alittaa toisaalla. Vastaus riippuu tietysti siitäkin, millaisia odotuksia on asettanut. Jos piti samojen tekijöiden Star Wreck -elokuvasta, todennäköisesti pitää myös Iron Skystä.

Jos taas Star Wreckin huumori ei uponnut, ei välttämättä innostu Iron Skystä. Huumorin taso onkin elokuvan ongelma. Iron Sky on paitsi tieteiselokuva myös parodia, ja parodioiden on tarkoitus olla hauskoja. Iron Sky ei ole niin hauska kuin toivoisi. Hauskinta siinä on perusasetelma, joka tuli pitkälti esille jo trailerissa. Saksan natsiarmeija elää ja voi hyvin, he ovat vain paenneet Kuun pimeälle puolelle ja perustaneet sinne neljännen valtakunnan. Uusi maailmanvalloitus huippuunsa kehitetyn avaruusteknologian avulla on tulossa. Hauskaa ja kekseliästä, mutta itse elokuva ei tuo asetelmaan juurikaan lisää.

Toinen asia, josta sai runsaasti esimakua jo elokuvan trailerissa ja muissa ennakkomateriaaleissa, on se, että Iron Sky näyttää todella hyvältä. Star Wreckin kömpelyys on jäänyt taakse, ja Iron Sky näyttää oikeasti elokuvilta, joita se parodioi. Iron Sky ei näytä miltään halvalta tekeleeltä vaan visuaalisesti komealta elokuvalta, joka täyttää kansainväliset mitat. Jokainen elokuvaan sijoitettu euro – joita on yhteensä 7,5 miljoonaa – näkyy kankaalla.

Kuuhun rakennettu hakaristin muotoinen linnoitus on toteutettu huikeasti. Avaruusalukset, ilmalaivat ja muut sotakoneet ovat kuin leffahullun toiveunista.

Iron Sky on suomalaiseksi elokuvaksi kallis, mutta kansainvälisesti ajatellen kyseessä on kengännauhabudjetti. Esimerkiksi samantyyppisiä aineksia sisältävä viimevuotinen Hollywoodin scifituotanto Cowboys & Aliens maksoi noin kaksikymmentä kertaa enemmän kuin Iron Sky. Ja silti Iron Sky näyttää paljon paremmalta! Se kertoo jotain tekijöiden luovuudesta.

Pelkillä komeilla kuvillahan ei vielä pääse pitkälle. Mutta ohjaaja Timo Vuorensola hallitsee suuret kokonaisuudet ja synnyttää näyttäviä kohtauksia, joita katsoessa haukkoo henkeään. Slovenialaisen Laibach-yhtyeen musiikki sopii elokuvan epätodellisiin tunnelmiin loistavasti.

Konsepti on siis hillitön, ja visuaalisuus on toteutettu kunnianhimoisesti. Valitettavasti käsikirjoitus ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi hauska. Esimerkiksi Sarah Palin Yhdysvaltain presidenttinä on hupaisa ajatus, mutta hahmon tekemiset eivät varsinaisesti naurata. Presidenttiä esittävä Stephanie Paul ei onnistu roolissa kovin hyvin, mistä voi tietysti syyttää myös käsikirjoittajia. Christopher Kirby kokee amerikkalaisastronautin roolissa samanlaisen kohtalon. Natsiupseereja esittävät Julia Dietze ja Götz Otto jäävät paremmin mieleen.

Dialogin sijaan hilpeyttä herättävät satunnaiset visuaaliset vitsit, kuten vaikkapa netissä kiertäneen Perikato-leffan kohtauksen muunnelma tai visuaaliset viittaukset Stanley Kubrickin Tohtori Outolempeen.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon sekin, että tietynasteisesta epäonnistumisesta huolimatta taivas on auki Timo Vuorensolalle ja muille elokuvan tekijöille. Tämän lajityypin elokuvissa kökköys ja kömpelyys kuuluu myös asiaan. Elokuva saattaa naurattaa omalla tavallaan vielä vuosien päästäkin.

Iron Sky on omaperäisyydessään tervetullut tapaus suomalaisessa elokuvamaailmassa, ja elokuvalle toivoisi suurta menestystä, mutta sille ei voi kuitenkaan mitään, että tuoreeltaan se on lievä pettymys.

Jussi Huhtala



Filmtrailer.com

Aiheeseen liittyvät elokuvat