Jack the Giant Slayer

GENRE , ENSI-ILTA 22.03.2013 TÄHDET

Satuelokuva Jack the Giant Slayer on – ehkä vastoin odotuksiakin – hyvä. Hauska. Jopa hieman elämyksellinen. Se johtunee siitä, että ennen elokuvaa tietää, mitä on odotettavissa. Katsojan on helppo löytää sisältään lapsi, joka haltioitui pavunvarresta ja odotti elokuvan jälkeistä leikkiä pihapuussa. ”Tää ois niinku se Jack ja tää puu ois se pavunvarsi.. ja pomo ois paha jättiläinen, joka sanois tälle, et nyt jos et työskentele kunnolla, ni kierrän sinut taikinaan ja pistän uuniin..”

Niin, tarina on kaikkien varmaankin tuntema Jaakko ja pavunvarsi. Hieman tyyliteltynä. Tarinassa on mukana maalaispoika, kaunis prinsessa, ritareita ja pahoja jättiläisiä. Mistään uudesta ja innovatiivisesta ei siis todellakaan ole kyse, vaikka 3D-tekniikka herättääkin seikkailun uudella tavalla eloon. Ilahduttavinta oli se, että 3D-tekniikkaa ei yritetty ylihyödyntää jatkuvasti katsojaa kohti lentelevien hahmojen tai asioiden muodossa.

Vanhoissa saduissa piilee jokin viehätys, joka yleensä kestää jopa elokuvaksi muuntamisen. Niin myös tässäkin tapauksessa. Elokuvassa yhdistellään lapsille kerrottavia pehmoversioita kuningas Arthurin ajan legendoihin. Lisäksi kerronnassa on otettu joitakin vapauksia, mikä on varmistanut sen, että tarinassa on edes hieman särmää. Sen verran, että katsojaa saattoi jopa jännittää muutamassa kohdassa.

Elokuvan pääroolissa ah niin ihanana Jackina nähdään viime aikoina paljon valkokangasaikaa saanut Nicholas Hoult. Jos 23-vuotias Hoult on katsojan makuun aivan liian nuori tai nuoren näköinen esittämään sankaria edes lastensadussa, voi katsoja siirtyä ihailemaan Ewan McGregoria. Jokaiselle jotakin ja hyvä niin, muutenhan elokuvaelämys jäisi vajavaiseksi.

Stereotyyppisistä ihmishahmoista ei ole juurikaan mitään sanottavaa, ei hyvää, eikä huonoa. Prinsessa Isabelle (Eleanor Tomlinson) on kaunis ja ritarit (muun muassa McGregor) komeita. Parhaiten joukosta erottui Stanley Tuccin esittämä Roderick, petturiritari, jonka kohtalo on yksi elokuvan kohokohdista.

Myös elokuvan jättiläiset ovat täysin ennalta-arvattavia käheine äänineen ja irlantilaistyyppisine murteineen. Jättien johtajan, kaksipäisen tyypin, viihdearvo on hieman muiden jättien viihdyttävyyttä korkeampi lähinnä sekoilevan kakkospään ansiosta.

Vaikka tietokoneanimoidut hahmot jättävät monet katsojat kylmiksi, niin tämän elokuvan tyyliin ne sopivat. Aidon ja animoidun yhdistelmä toimii varsin hyvin, kun vain jaksaa pitää mielessään lähtökohdat: tarina on tuttu, hahmot ovat pääosin tuttuja ja loppuratkaisukin on tiedossa. Loppuratkaisuun on tosin saatu mukaan pieni, ilahduttava yllätys.

Itse juonessakin on mukana pari melko yllättävää kohtaa, mutta jos oikeita yllätyskäänteitä toivoo, kannattaa valita jokin muu elokuva. Jos sen sijaan haluaa palata lapsuuteen, seikkailla pienenä ihmisenä ihmeellisessä ja epätodellisessa maailmassa tai vain heittäytyä fantasian vietäväksi, niin tämä elokuva sopii kuin silmä keskelle kykloopin otsaa.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat