En kuulu millään lailla JVG:n kohdeyleisöön, eivätkä odotukseni dokumentaarista elokuvaa kohtaan olleet järin korkealla. Kotimainen bileräppi on nimittäin musiikkigenrenä jotain sellaista, mitä en tule koskaan ymmärtämään. Olen enemmän N.W.A:n ja Jedi Mind Tricksin miehiä, mutta mikäpä siinä, musiikkidokkarit kiinnostavat aina. Niistä voi oppia yhtä ja toista.
JVG eli Jare ja VilleGalle ovat Cheekin kanssa 2000-luvun suurimpia kotimaisia musiikki-ilmiöitä. JVG:n nosti stadionbändiksi Leijonien kultajuhlat vuonna 2011. JVG oli tehnyt kovaa duunia jo hyvän aikaa, ja vihdoin he saivat kaipaamaansa huomiota valtavirrasta. Häissä-biisi avasi taivaan mannahanat, jota kuitenkin seurasivat niin päihteiden täyttämät nousut kuin itseinhon sävyttämät ojanpenkat.
JVG:n uraa on seurattu videokameroilla aivan alusta asti, joten käsikirjoittaja Miika Särmäkarilla ja ohjaaja Taito Kawatalla riitti varsin ylenpalttisesti materiaalia elokuvaa varten. Ääneen pääsevät myös muusikkofrendit Gettomasa, Cheek, Pyhimys, Siim Liivik, Sini Sabotage sekä muut jätkien uraa läheltä seuranneet tyypit.
JVG-elokuva on siinä mielessä poikkeuksellinen, ettei se ole pelkästään promootiota varten tehty mainosdokkari. Jätkät nimittäin saavat melko kovaakin kritiikkiä niskaansa. Eikä ristiriidoiltakaan vältytä, vaan takahuoneissa nähdään myös ihan oikeita tappeluita ja muunlaista taistelua. Kulissien takana kytee räjähtämätön pommi; jätkät ovat saaneet liikaa julkisuutta ja rahaa aivan liian nopeasti ja aivan liian nuorina. Räppiduon ura on katkolla, kun Jaren ja VilleGallen välinen kuilu levenee kohti katastrofia.
Liiallinen materiaali näkyy kuitenkin lopputuloksessa. Tärkeät ja oikeasti käänteentekevät tapahtumat ohitetaan sellaisella kiireellä, etteivät niiden seuraukset käy aina katsojalle selväksi. Dokkarin punaista lankaa olisi voinut tiukentaa. On bäkkärisekoilukin kivaa katseltavaa, mutta sitä on jo nähty niin monesta muustakin tuutista.
Ei JVG-elokuva huono dokkari ole, se tarjoaa varmasti etenkin faneille paljon mielenkiintoisia juttuja. Jännä homma, että myös tämä bändi on käynyt niin lähellä lopullista tuhoaan.
Niko Ikonen