Timo Koivusalon ohjaama, tuottama ja käsikirjoittama Kaksipäisen kotkan varjossa yhdistää draamaa ja musikaalia. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alun suomalaiseen pikkukaupunkiin. Suomi on Venäjän vallan alla. Kaviaaria mussuttavat ja sikaria polttavat venäläisupseerit tyrannisoivat rauhaa rakastavia suomalaisia. Varsinainen pääpiru on venäläiskomentaja (Tapio Liinoja), joka on ottanut erityisvalvontaansa nuoren runoilijan Aaron (Mikko Leppilampi).
Aaro on ihailtavan suoraselkäinen runoilijanuorukainen. Hän vastustaa kiihkeästi venäläistämissuunnitelmia ja kirjoittaa vallanpitäjiä vastustavia kirjoituksia lehteen. Kansankiihotuksesta suivaantunut komentaja lavastaa Aaron syylliseksi kirkkoherran (Vesa Vierikko) murhasta. Murhasyyte hämmentää paikallisia asukkaita, varsinkin kun Aaro on kirkkoherran tyttären Ellan (Helena Vierikko) rakastettu. Maa alkaa polttaa Aaron jalkojen alla, joten sekä seurustelu että kansalaisaktivismi on tehtävä ohranalta piilossa.
Aaron apuna vastarintatoiminnassa on Verneri (Vesa-Matti Loiri), jolla on omat rakkauselämän koukeronsa. Entinen rakastettu, viinaan menevä kapakkalaulajatar Saara (Anneli Saaristo) on palannut kotikaupunkiin. Hänellä ja Vernerillä on yhteinen tytär, mutta suhteen uudelleen lämmittely ei ota sujuakseen.
Elokuvan ajankuva on rakennettu huolella, mutta puvustusta ja lavastusta suunnitellessa olisi voinut kiinnittää huomiota myös käsikirjoitukseen ja henkilöohjaukseen. Henkilöhahmot ovat kiusallisen yksiulotteisia. Katsojaa suorastaan aliarvioidaan vääntämällä kaikki rautalangasta. Jos jotain yllätyskäänteitä on, niin nekin tuntuvat johtuvan siitä, että dramaturgisia umpikujia vältetään vetämällä mutkat suoriksi. Epäuskottavat repliikit lausutaan Sibeliuksesta tuttuun pönäkkään ja kirjakieliseen tyyliin lukuun ottamatta Loiria, joka erottuu muutenkin luontevalla olemuksellaan.
Elokuvassa kuullaan runsaasti Koivusalon ja Susanna Palinin säveltämää musiikkia. Laulut ovat rennon letkeätä ja pateettista Suomi-iskelmää euroviisutyyliin sovitettuna.
Jussi Huhtala