Historiallinen draama Kesyttämätön kertoo yhteiskunnallisista epäkohdista 1930-luvun Tanskassa. Eugeniikka on levinnyt jo läpi Pohjolan ja sen varjolla heikommassa asemassa olevia ihmisiä ja irtolaisiksi luokiteltuja kansalaisia kohdellaan kaltoin. ”Vaikeat”, ”villit” ja ”vapaat” naiset lähetetään pakkohoitoon, jotta heistä saataisiin koulittua yhteiskunnalle kelpoja kansalaisia.
Köyhän perheen nuori Maren (Emilie Kroyer Koppel) haluaisi vain bailata Kööpenhaminan jazzklubeilla, pitää hauskaa ja tutustua miehiin. Hänen villi elämäntyylinsä on kuitenkin liikaa perheelle. Tehtaasta saadut potkut ovat viimeinen niitti. Äiti ajaa Marenin kadulle ja hänestä tulee irtolainen.
Huonomaineiset irtolaisnaiset pyritään parantamaan vioistaan, joten myös Maren lähetetään syrjäisellä Sprogøn saarella sijaitsevaan laitokseen, jossa on muita ”henkisesti heikkoja” ja muuten vain yhteiskuntaan sopeutumattomia naisia. Maren tutustuu siellä Sørineen (Jessica Dinnage) ja yhdessä he alkavat kapinoida eriarvoista kohteluaan vastaan. Kapinahenki syttyy naisten keskuudessa, mutta sillä on karmeat seuraukset.
Pohjolan eugeniikkalakeja voisi kutsua moderniksi noitavainoksi. Sosiaalidemokraatit esittelivät pohjoismaalaisille uudenlaisen tieteen haaran saksalaisten innoittamana. Eugeniikan takia pakkosteriloitiin vammaisia, hylkiöitä, kevytkenkäisiä, väärän rotuisia, väärän värisiä, omituisia, erikoisia ja muuten vain villejä tapauksia tuhatmäärin Pohjoismaissa.
Sterilisaatioita perusteltiin rotuhygienialla – siis juuri sillä samalla epäinhimillisellä perusteella, jonka takia Suomessakin pakkosteriloitiin noin 7 500 ihmistä ja Adolf Hitler tuhosi miljoonia juutalaisia. Kesyttämätön kertoo tästä pimeästä epäkohdasta lintukotodemokratian ytimessä. Minkälainen yhteiskunta sallii tällaiset kauheudet omia kansalaisiaan kohtaan ja voiko tällaista vielä tapahtua?
Vaikka Malou Reymannin ohjaama ja Reymannin sekä Sara Isabella Jonsson Vedden käsikirjoittama elokuva on aiheeltaan synkkä, on siihen saatu kepeitä ja jopa hauskoja kohtauksia mukaan tasapainottamaan sen raskasta sanomaa. Kaiken kaikkiaan hienosti tehty draama, jonka pitäisi herättää kysymyksiä katsojissa.
Niko Ikonen