Kiljusen perheessä herätään stressaavaan aamuun, kun on poikien syntymäpäivä, jonka vanhemmat tuntuvat unohtaneen. Siitä aiheutuu hulabaloo, johon liittyy niin palokuntaa kuin valtava lauma kissoja. Pian kuitenkin päästään varsinaiseen asiaan, synttärimatkalle Helsinkiin ja Linnanmäelle. Kunhan ensin keksitään hyvä keino kerätä rahaa sitä varten. Helsingissä omaperäinen perhe aiheuttaa lisää kaaosta niin tietyömailla, julkisessa liikenteessä kuin presidentin linnassa.
Jalmari Finne loi Kiljusten herrasväen yli sata vuotta sitten. Finne määritteli perheenjäsenet ulkoisestikin omintakeisiksi, mikä tietenkään ei nykyään käy päinsä. Nykyään yhteiskuntaluokkien rajatkaan eivät ole yhtä jyrkkiä kuin taannoin, eikä maaseudun ja kaupunkilaisuuden välieroistakaan enää oikein tahdo saada pureksittavaa. Tuskin käynti sinänsä kekseliäästi hyödynnetyllä pääkaupunkiseudulla on tätä nykyä niin erikoinen juttu, että se pelkästään riittää korvaamaan juonen.
Sen vuoksi Kiljuset!-elokuvan kiinnostavinta antia ovatkin esimerkiksi palopäällikkö, presidentin adjutantti ja muuta sivuhenkilöt, jotka edustamansa ammattikuntansa vuoksi kohtaa Kiljusten perheen, joka on kuin luonnonvoima mutta hieman persoonaton henkilötasolla. Paikoin uutuuskin kanavoi alkuteosten anarkistisuutta, kun yhtä köyttä vetävä perhe tarttuu järkevän analyysin sijaan ensimmäiseen mieleen juolahtavaan ajatukseen.
Ohjaaja Reetta Huhtanen on aikaisemmin vastannut lasten näkökulmasta aikuisten vaikeaa maailmaa katsovan dokumentin Aatos ja Amine. Varsinkin loppupuolellaan myös Kiljuset!-elokuvasta voi löytää samaa tunnelmaa pienten lasten isoista tunteista. Muuten jää hieman hämärän peittoon, keitä ovat perhe Kiljuset, varsinkin kun he ison osan elokuvasta viettävät erossa toisistaan. Mutta ehkä se ei mekastuksen keskellä niin tärkeää informaatiota olekaan. Reipas meno ja perheen hauskasti toteutettu äänekäs tavaramerkki riittänevät lapsille, vaikka aikuisten huviksi jäänee tunnettujen näyttelijöiden bongaaminen.
Jouni Vikman