Veteraaniohjaaja Martin Scorsese on viime aikoina noussut elokuvataiteen puolestapuhujaksi ja Marvel-tuotantojen kaltaisen supersankariviihteen vastustajaksi.
Scorsesen uusi elokuva Killers of the Flower Moon edustaakin perinteistä Hollywood-laatuelokuvaa, vaikka yksi rahoittajista on Apple. Teatterilevityksen jälkeen elokuva nähdään Applen suoratoistopalvelussa.
Killers of the Flower Moon on näyttävä kolme- ja puolituntinen eepos, joka sijoittuu 1920-luvun Oklahomaan. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja David Grannin tietokirjaan, joka on juuri ilmestynyt suomeksi.
Pääosissa näyttelevät Scorsesen luottotähdet Leonardo DiCaprio ja Robert De Niro.
Osage-heimoon kuuluvat alkuperäisasukkaat ovat vaurastuneet, koska asuinalueelta on löytynyt valtavat öljyvarannot, ja heimo saa niistä lainmukaisen osuuden. Niinpä monet osaget asuvat komeissa kartanoissa, ja heillä on varaa palkata palvelusväkeä ja ostaa kalliita automobiileja. Öljyrahat houkuttelevat paikalle myös monenlaisia kauppamiehiä ja rikollisia.
Alueella alkaa tapahtua selittämättömiä kuolemantapauksia, jotka näyttävät murhilta. Osage-heimon maille saapuu myös DiCaprion esittämä Ernest Burkhart, jonka eno Bill Hale (De Niro) on paikallisten asukkaiden arvostama karjatilallinen ja vaikuttajahahmo. Sodasta palannut Ernest saa enoltaan töitä autonkuljettajana ja alkaa seurustella Mollie-nimisen osagen kanssa. Taustalla on kuitenkin enon ajatus päästä naisen rikkauksiin käsiksi keinoja kaihtamatta.
Killers of the Flower Moonin pitkää kestoa kritisoitiin paljon etukäteen elokuvaa näkemättä, mutta ei sitä missään nimessä voi sanoa ylipitkäksi. Ja olihan jo edellinen ohjaustyö The Irishman suunnilleen saman mittainen ja jopa muutaman minuutin pidempi. Scorsesella on ollut mahdollisuus tehdä niin pitkä elokuva kuin hän itse haluaa, joten mitäpä sitä turhaan typistämään. Lopputulos ei pitkästytä. Killers of the Flower Moon on upeasti kuvattu ja lavastettu elokuva, jossa katsoja uppoutuu 1920-luvun Oklahoman eeppisiin maisemiin. Robbie Robertsonin musiikki säestää tapahtumia vähäeleisen tyylikkäästi.
Killers of the Flower Moon on pohjimmiltaan rikostarina, mutta siinä missä joku muu ohjaaja olisi tehnyt sarjamurhaajajännärin, keskittyy Scorsese henkilöhahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa. DiCaprion esittämä Ernest ei ole sankarihahmo, jota voisi näyttelijätähdeltä ennakkoon odottaa. Ernest on yksi onnenonkijoista, jotka tulevat Oklahomaan paremman elämän toivossa. Ernest ei ole fiksu eikä sympaattinen vaan suorastaan epämiellyttävä ja höplästä vedettävä tyyppi, joka joutuu enonsa vaaralliseen vaikutuspiiriin. Ernestin ja Bill Halen valtasuhteesta kasvaa ristiriitaisuudessaan kiehtova draaman kaari. Toisena juonikuviona etenee erikoislaatuinen rakkaussuhde, jossa DiCaprion roolihahmo on yhtä aikaa lempeä perheenisä ja kylmäverinen tappaja.
Killers of the Flower Moon ei selkeistä ansioistaan huolimatta yllä Scorsesen mestariteosten tasolle. Vaikka kaikki elokuvanteon osa-alueet ovat kahdeksankymppisellä ohjaajalegendalla täydellisesti hallussa, Killers of the Flower Moonissa ei ole sitä vimmaista energiaa tai sykähdyttävää voimaa, jota on totuttu häneltä näkemään.
De Niro on totutun vakuuttava roolissaan, joka on kuin Kummisedän eläkeikäinen Vito Corleone rinnakkaisessa todellisuudessa. DiCaprion maneerit alkavat sen sijaan loppupuolella hieman rasittaa, kun hänkin alkaa muistuttaa Vito Corleonoa mumisten kuin Marlon Brando pumpulia poskissaan.
Kolmatta keskushahmoa, Ernestin vaimoa Mollieta esittävä Lily Gladstone tekee elokuvan onnistuneimman roolisuorituksen. Mollie joutuu kokemaan kovia, ja se myös näkyy Gladstonen koko olemuksessa, kun roolihahmo kokee vähitellen etenevän dramaattisen muutoksen tarinan edetessä. Ei olisi ihme, jos Lily Gladstone voittaisi roolistaan Oscarin.
Jussi Huhtala